sunnuntai 26. helmikuuta 2012

TUSKAISA VIIKONLOPPU

Rakas Jorma lähti sateenkaarisillalle lauantaina puolen päivän aikaan lenkin jälkeen. Saattohoidossa Jorma oli jo tämän viikon. Jormalla alkoi olla nestettä vatsaontelossa joulun paikkeilla. Heti ekana arkipäivänä joulun jälkeen mentiin lääkäriin. Jorma tutkittiin ja hän sai entisen sydänlääkkeen lisäksi nesteenpoistolääkityksen. Neste poistui ja Jorma oli hyvin energinen ja iloinen. Viime viikonloppuna Jorman vatsa alkoi paisua huomattavasti. Lisäsimme nesteenpoistolääkitystä ohjeen mukaan. Aluksi näytti hyvältä. Kävimme eläinklinikan vaa'assa joka päivä. Torstaina olimme taas vastaanotolla, koska paino oli noussut. Ultrassa näkyi runsaasti nestettä vatsaontelossa. Muut sisäelimet näyttivät normaaleilta, mutta pernassa oli jotain, ja se oli vähän suurentunut. Lähdimme kotiin, nesteenpoistolääkitystä maksimi määrä. Perjantain punnituksessa koimme ilon häivähdyksen. Parisataa gr painonlaskua.... siis laskusuunnassa. Lauantaina aamupäivällä lähdimme kävelylenkille ja sen jälkeen poikkesimme vaakaan...800gr lisää eilisestä. Nyt tuli romahdus. Jorma ei kestäisi enää yhtään lisää.... Jäimme heti siitä paikasta odottamaan rauhoituspiikkiä. Valtava tuska vyöryi Ukkoköllin ja minun sisään. Tämä oli tiedossa, mutta silti se on niin hirveetä niin hirveetä. Toisaalta kaikki kävi helpommin näin, ettei meidän tarvinnut lähteä kotoa vartavasten tähän toimenpiteeseen. Olimme vielä hetki sitten kutakuinkin iloisina lenkillä. Meidän oli tarkoitus palata kotiin vielä neljällä jalalla. Jorma nukkui meidän molempien rutistukseen ja halimiseen... Näin kirjoitetusta tekstistä ei nämä tunteet välity yhtään, kerron kuin auton ostosta :´(  Mutta ikävä ja tuska on valtava koko ajan....

9 kommenttia:

  1. Voi kuinka surullista. Mutta ihana lukea, että lenkkeilitte vielä iloisesti loppuun asti. Hyvä elämän loppu.
    Halauksin kissaperheestä, pirkko

    VastaaPoista
  2. On aina surullista luopua ystävästään ja perheenjäsenestään. Hienosti hoiditte koirulia sen viimeiset päivät, rakastettuna se lähti ja tunsi turvalliset käsivartenne ympärillään.
    Ymmärrän kaipauksenne, halauksia teille.

    VastaaPoista
  3. Lämpimät halit.Uskollinen ystävä on poissa♥

    VastaaPoista
  4. Voi kurjuuden kurjuus! Otan osaa. Mutta hyvä, että Jorma sai elää onnellisena elämänsä loppuun asti.

    VastaaPoista
  5. Lämmin osanotto myös täältä lumivalkoisesta <3 <3

    VastaaPoista
  6. Tiedän tuon tuskan saman kokeneena. Otan osaa murheeseesi.

    VastaaPoista
  7. Otan osaa suruusi ! Niin ymmärrän sen kuristavan tunteen kun vain pitää luopua. Mua lohdutti laulun sanat kun piti luopua rakkaasta Nani kissasta : mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu.......
    Jaksamista.

    VastaaPoista
  8. Voi ei. Osanottoni. Se on niin vaikeaa ymmärtää, mutta jotenkin sitä kuitenkin on hyvää epäitsekkyyttä päästää irti silloin, kun toisen tuska on suuri. Perheenjäsenestä luopuminen on kuitenkin tuskaa. Paljon voimia ja hali<3

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)