lauantai 7. huhtikuuta 2012

JALLE JÄYHÄ, kissatarina 1

Pitkän aikaa on pitänyt ja pitänyt kertoa kissoistamme. Taannoin oli jokin kissahaastekin, mutta en tiedä onko se enää voimassa. Nyt kun luin Tillariinan hauskan kissapostauksen, päätin aloittaa.

Esittelen nyt Jalle Jäyhän, kissojen kunkun. Hän oli myös kissamaailman klowni, joka tuotti valtavasti iloa ja naurua kaikille. Jalle esitti kyvytönä  milloin mihinkin asiaan. Häntä piti silloin auttaa. Kerron pari esimerkkiä.

1. Jalle istui piharakennuksen ovella huudelleen surkeasti, että tulkaa hakemaan minut sisälle, kun rapulla on hurja, kamala, jättimäinen hirviö (Jorma koira) eikä sen ohi uskalla kulkea. Kuitenkin Jalle usein pukkaili kehräten Jormaa kuonoon ohi kulkiessaan ja ne olivat hyvät ystävykset. Ne pelon eleet, joita Jalle osasi esittää, kun sitä kannettiin Jorman ohi, olivat huvittavia.

2. Meillä on kissanluukut, joista kissat saavat kulkea ulos ja sisään omaan tahtiinsa. Usein Jalle esitti tämän:  Hän kopaisi hiljaa tassullaan luukkua ja katsoi meitä sanoen, eihän tämä aukea. Noo, kun ei menty avaamaan ovea, kopaisi hän vähän enemmän ja sanoi kovemmalla äänellä, tämä ei aukea. Vieläkään ei menty avaamaan ovea. Sitten sanoin, että äitipä taitaa alkaa imuroimaan. Tuon kuultuaan Jalle sai silmänräpäyksessä luukun auki ja säntäsi ulos. Mutta imurin pelkokaan ei ollut todellista se kuului myös esitykseen. Tämä huvinäytelmä esitettiin meillä usein.

Jalle oli myös erinomainen metsästäjä. Hänellä ei kitunut mikään yhtään hetkeä. Jallen tassussa ja puremassa oli sellainen voima, että saalis oli silmänräpäyksessä kuollut, eikä hän päästänyt saalista suustaan, ennenkuin se oli hengetön. Kerran Jalle tuli tietä pitkin kotiin valtava paakku suussaan. siitä roikkui  jotkin pitkät , jotka näyttivät kaukaa sulilta. Kun näin tuon, pelästyin, että onko hän saanut fasaanikukon. Kun hän tuli lähemmäksi, näin, että paakussa oli vesimyyrä, josta roikkui pitkiä heiniä. Hän oli napannut heinikosta ojanvaresta vesimyyrän, eikä ollut päästänyt sitä suustaan edes putsatakseen heiniä pois.

Jalle tuli meille Nalle-nimisenä vuoden vanhana vuonna -94. Hän oli syntynyt vappuna 1993. Nalle-nimi vaihdettiin muuksi, koska naapurin koira oli Nalle. Samalla hän sai sukunimekseen Jäyhä. Jalle jäi viimeiselle eläinlääkärireissulleen 19.4.2007. Veimme hänet vastaanotolle kovin pullean vatsan vuoksi, ja tutkimuksissa löytyi vatsan täydeltä kasvaimia. Tämä oli aivan hirveä isku, emme olleet ollenkaan varautuneet tähän. Kaikki tutkimukset Jalle antoi tehdä erittäin nöyrästi. Vatsasta otettiin nestenäytteitä ja ultrattiin. Nämä viimeiset Jallen kokemukset ovat jääneet mulle mieleen lähes ahdistavina. En olisi halunnut viimeisten hetkien olevan tällaiset.

             Jalle oli tuhti köllykkä, jolla oli erityisen kova kehruuääni. Kun se kehräsi yläkerrassa, suljetun oven takana jyrinä kuului alakertaan asti.

                             
                                 Jalle suojaväreinensä.

                       Hirmuinen saalistaja. Kun meille tuli uusia pentukissoja, Jalle toi ruokaa myös heille :)

7 kommenttia:

  1. Hän on ollut aivan ihana kissa!
    Suunnattoman surullista on aina kun lemmikki sairastuu.
    Kaikki kissat ovat suuria persoonallisuuksia ja hyvin yksilöllisiä. Ihmiset, jotka eivät ole kissaihmisiä, eivät voi aavistaakaan miten mielenkiintoista on kissojen kanssa eläminen.
    Minä tiedän, viisi nykyistä kissaani ja kolme edesmennyttä ovat opettaneet.

    VastaaPoista
  2. Voihan herttilee, luin tämän sun juttusi meidän porukoille ääneen! Justiinsa samoja vinkeitä on kissoilla. Meillä Lisse ei suostu ovesta menemään, jos se on vaan vähän raollaan. Se pitää tulla avaamaan isosti, että hänen armonsa pystyy siitä kulkemaan. Venni ei vielä tajua ja tulee joskus oven avaamaan, mistä seuraa kyllä sitten tappelu!

    VastaaPoista
  3. Mukava lueskella kissajuttuja.
    Minullakin on aina ollut kissoja ja tälläkin hetkellä 5 kappaletta. Kaikki ne ovat omia persooniaan ja suru on suuri aina kun joku niistä kuolee. Vanhimmat minulla olleet olivat äiti ja poika 22v ja 23v :)

    VastaaPoista
  4. Ihana kisu tuo Jalle on ollut! Kissat ovat kyllä kaikki hyvin persoonallisia, itselläni ei kahta samanlaista ole ollut koskaan. Enkä tiedä onko sellaista kuin "tavallinen" kissa olemassakaan? Luultavasti ei. Ulkoisesti tuo Jalle muistuttaa aika paljon meidän Nekkua ja sen isää sekä viittä sisarusta...

    VastaaPoista
  5. Hei Eksyin tänne blogisi on nuo kissat ihania meilläkin joskus on ollut kissoja
    useampia mutta nyt ei ole sinulla on kaunita kuvia Poikkea joskus minun blogia kurkkamaan
    minä olen aivan alottelia eli harjoitelen
    minun blogeri on Elämää erimuodossa Kiitos

    VastaaPoista
  6. Jalle kiittelee saamastaan huomiosta jossain tuolla sateenkaarisillalla :) Kiitos Irma, käväisin pikaisesti katomassa blogiasi. Tulen ajan kanssa uudelleen.

    VastaaPoista
  7. Voihan Jalle, suloisen näköinen kissa. Luettiin tarinat yhdessä Bélan kanssa, hän on tässä mun ja näppiksen välissä jotta varmasti näkee parhaiten...
    Tuollainen maastoväritys ja tiikerikuvio oli muuten minunkin edesmenneellä Kallellani.

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)