torstai 7. marraskuuta 2013

PITKÄ JA PIMEÄ POSTAUS MÖKILTÄ

Koska edellinen postaus oli melkoisen värikäs ja valoisa, niin nyt tulee vastapainoksi sittten varsin hämyisää. Mutta tänäänpä pilkahtikin ulkona valo, sen ehti nähdä, kun äkkiä hoksasi oikealla hetkellä vilkaista ulos. Joten ei sitä valoa nyt yllinkyllin sentään...

Onhan meillä toki mökki....tosin kovin kauaa se ei ole ollut. Viime kesänä tehtiin. Sinne on n. 30 askelparia meidän kodon rappusilta, joten ei tule kovin kalliiksi mökkireissut ainakaan matkakulujen osalta. Mökkiin sisälle ei ole ostettu mitään uutta. Sinne on kerätty kaikkea kauan ollutta, ja tarkoitus on vielä siirtää sisältä sinne monenmoista historiaa.

Siellä ei ole sähköjä, vaikka niin lähellä nykyaikaa onkin. Ihmiset vetävät sähköjä hankalampienkin matkojen takana oleville mökeille, mutta tässä ei ole. Etsinnässä on oikea toimiva öljylamppu, kun vain löytyisi sellainen. Kaikki on pilattu sähköistämällä ne. Vein sinne tänään lampun....-tällaisen.

Siinä on ihka oikeita kristalleja, jotka ovat alkujaan kuuluneet johonkin oikeaan kristallikruunuun. Kun katsoo tarkkaan, niin alemmat kynttilät ovat vanhoissa kynttiläpidikkeissä, joissa paino pitää kynttilän suorassa. Mainio keksintö tuo. Löysin nuo pidikkeet viime joulun alla sisustuskirpparilta ROMULYYLIN pöydästä. Heti lähtivät matkaan. Ylempien pidikkeiden en edes ole tiennyt olevan vielä vanhoja, vaikka ovatkin 60-70-luvulta. Nyt olen nähnyt niitä joissain tuunausartikkeleissa lehdissä ja kirjoissa, ja niissä niiden väitetään olevan vanhoja. Höh?!!!? Meillä ne ovat olleet vielä muutama vuosi sitten käytössä. Pari joulua sitten luovuimme oikeista kynttilöistä. En voi polttaa muutenkaan sisällä kynttilöitä, koska palamisjäte pistää astmaisen henkeni tukkoon ja joudun sitten piiputtelemaan, eikä siinä ole mitään järkeä.

TÄSSÄ POSTAUKSESSA aiemmin kerroin tuosta kuvasta, joka on lipaston päällä. Nyt se on siis siinä ;)

 Ja tässä on mun omat nukenvaunut. Isosiskoni osti ne minulle pukin konttiin 50-luvun lopulla. Käytti pikkusiskon nukenvaunuihin koko ensimmäisen palkkansa, jonka oli tienannut läheisen kartanon lastenhoitajana 15-vuotiaana.
 Hänen Sini-Tuulia-nukelleni neulomansa pukukin on vielä hyvässä kunnossa. Sini-Tuulian olen menettänyt. Sen raajat olivat purulla täytettyä kumia ja kumi on haurastunut puhki jo kymmeniä vuosia sitten. Muistan kyllä tarkkaan, minkä näköinen Sini-Tuulia oli.
 Kesävieraat saavat nukkua 50-luvun tyyliin ;) Tuon Mökin ikkuna-ryijyn löysin loppukesällä sukuloidessani. Sen on äitini joskun jo ammoisina aikoina tehnyt. Muistan kun pikkutyttönä letittelin noita hapsulankoja. Tämä oli mulle todella mieluinen löytö. Olen luullut sen hävinneen jonnekin. Sain sen sitten itselleni.
 Historiaa...
 Kuten tällä kirjahyllylläkin. Voi ihme, sialua raastoi, kun meiltä vietiin monen monta avantin kauhallista vanhoja kirjoja polttomonttuun kesällä. Eikö ollakin raakalaisia??? Niitä ei kukaan huolinut. Itse otin niistä niin paljon talteen, kuin vain suinkin sain mahtumaan. Topeliuksia on yksi hyllyllinen, Leinoja toinen ym ym. Tuulen viemääkin on tuossa alkuperäispainoksena viime vuosisadan alulta ;)


 Ikkuna ja pala piironkia...Tuosta piirongista. Se on 50-luvulta, lapsuudenkodistani. Se oli 50-luvun vihreä. Kunnes jotkut pölkkypäät (= me itse) menimme lakkaamaan sen tummaksi 80-luvulla. Nyt sen pitäisi olla nimenomaan alkuperäisen värinen. Minusta on tässä vuosien saatossa tullutkin vähän sellainen, että noita vanhoja esineitä ja huonekaluja ei saisi mennä muuttelemaan muodin mukaisiksi. Mutta senkin asian tajuamiseen tarvi elää monta, monta vuosikymmentä. Sit saa katua tekemisiään.

 Tuolla kuvan oikeassa alakulmassa näkyy alkuperäistä maalia. Nyt olisi hirveä homma hioa lakat ja maalata uudelleen vanhan väriseksi ;) Laatikot on täynnä vanhoja lehtiä. Kuvassa näkyvät eivät vielä kovin vanhoja, mutta kyllä ne joskus vanhenee ;)
Nämä pikkukaapit on joskus kuuluneet juuri tuon piirongin päälle peilin molemmin puolin. Peiliä ei enää ole olemassa. Kaapit ovat olleet vuosikymmeniä hiottuina varastossa. Pari vuota sitten maalasin ne särömaalilla ja nyt ne toimivat lääkekaappeina. Kuviot laseissa on sentään alkuperäiset.


Pöytänä mökissä toimii vanha puulaatikko, joka on sitä alkuperäistä viheriäistä,

No nyt sit kaivelee tää puusohva. Kun senkin pitäisi olla viheriäinen. Mutta kun just pääsin sanomasta, että en oikein salli vanhojen huonekalujen ajan hengen muuttamista tai sen tapaista. Ja tää sohva on 70-luvulta tuota puun väristä aikaa... Olen sekopää, myönnän sen ;) Taulut olen maalannut joskus...kymmenisen vuotta sitten. Hauhon raittia.

 Tässä vielä nostalgiaa ;)

Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte seurata juttujani ja kommnetoidakin vieläpä :)
TERVETULOA MÖKILLE ;)

ps. Huomasin juuri, että tämä on mun 400. postaus ;)

21 kommenttia:

  1. Teillä on ihanteelliset lyhyt mökkimatka! Olen täydellisen kade. Olette osanneet järjestää asian täydellisesti!
    Vieraanne ovat varmasti ikionnellisia saadessaan nukkua retrotunnelmissa. Itse ainakin olisin, ja haluaisin lukea iltalukemiseksi äitini vanhoja tyttökirjoja Villiruusua ja Kaurialan kartanoa kynttilänvalossa.
    Tuo on niin totta, että mitä nuorena maalaa, sitä vanhempana katuu, samaa on tehty täälläkin. Mutta silti maalaisin tuon 70-luvun sohvan kyllä vihreäksi ;-)

    VastaaPoista
  2. Ei mökillä välttämättä tarvitse olla sähköjä! Ainakaan minun mielestäni. Meillä on mökille matkaa hieman enemään, n. 300 km, mutta ei siellä ole sähköä, enkä sitä kyllä sinne kaipaakkaan. Mökillä täytyy olla jotain erilaista ja myös pientä tekemistä ja jos kaikki toimii samalla tavalla kuin kotona, niin miksi mökki?
    Kuvistasi tuli hyvin nostalginen olotila. Kiitos tästä hetkestä.

    VastaaPoista
  3. No, eipä ole pitkä mökkimatkasi! Hieno tunnelma sinulla siellä! Ja kattokruunu on varsin viehko.

    VastaaPoista
  4. Kivasti kaikkea vanhaa olet kerännyt/säästänyt :-)

    VastaaPoista
  5. kaunista ja tunnelmallista<3 Kätevä matka mökille, ei kerkiä matkalla edes riidellä ja seisoa ruuhkissa, myöskään pakkaaminen ei tuottane pään vaivaa;D

    VastaaPoista
  6. Onkyllä niin kaunis ja elämänmakuinen mökki... kyllä tuolla kelpaa olla kaikkien nostalgisten aarteiden keskellä, huoh!

    VastaaPoista
  7. Kaunista,kivasti kaikia vanhaa:)

    VastaaPoista
  8. Aivan ihana kesämökki, eikä sinne sähkövaloja ole tarvis vetääkään. Hienosti olet kerännyt kaikkea muistoja herättävää. Olet ollut isosiskollesi varmasti todella rakas, kun hän on raaskinut ostaa noin kauniit nukenvaunut sinulle, ja tehnyt vielä nukellesi vaatteita. Oikeita aarteita, niin isosisko kuin hänen lahjansakin.
    Jos meillä olisi tuollainen mökki noin lyhyen matkan päässä, taitaisin viettää siellä enemmänkin aikaa. Ehdin jo ajatella, että tuunaan meidän leikkimökin samaan malliin, mutta se on sen verran hatara, että kaikki kostuisi ja menisi pilalle. Eikä sinne noin ihania huonekaluja mahtuisikaan. Varo vain, että mökissäsi yöpyvät vieraat eivät halua lähteä sieltä laisinkaan pois.

    VastaaPoista
  9. Heippa Sirpa!
    Onnea uudesta mökistä! Ihastuttava se on ja kaikki sinne asettemasi tavara on löytänyt hienosti paikkansa.
    Mulla vähän tämä bloggaaminen ja blogeissa vierailu on jäänyt, mutta kiva oli kun pistäydyit blogissani herättelemässä.
    Mukavaa isänpäiväviikonloppua!

    VastaaPoista
  10. Ihanaa, aivan ihanaa siis oikein ihanaa. Ihan kuin astuisi lapsuuteen takaisin, onneksi ei ole peiliä! Voi kun jostain löytyis tuollaiset nukenvaunut, haluaisin myös minä sellaiset, sellaiset minulla joskus oli niin nukella kuin itsellänikin vauvana ja välipitsilakanat, onko täkit silkkiset? Aikamatka 50-luvulle! Onnea uudelle mökille!

    Saila kivipellosta

    VastaaPoista
  11. ♥niin ihastuttavaa ja tunnelmallista! Onnea 400. postauksesta! ♥♥

    VastaaPoista
  12. Luin otsikon ja ehdin ajatella, että miten ihmeessä ehditte käydä mökilläkin ;) No, selvisihän se :) Ihana postaus. Tuli mieleeni kadonneesta nukestasi, että mitä jos teet uuden Sini-Tuulian, savesta kasvot ja ompelet loput ? Tiedän miten rakas voi lapsuuden nukke olla, mulla oli Annika, eikä oo Annikaakaan enää. Onnea 4-sataisesta !

    VastaaPoista
  13. Onnea neljänsadan postauksen johdosta! Kyllä käy kateeksi teidän mökkimatkaanne, itse olen aina ajatellut, että en halua mökkiä, koska meillä on piha. Ja miten niiden pihakasvien sitten kävisi, kun olisimme viikkokausia mökillä. Ja kotona ollessani murehtisin, että miten niiden mökillä olevien kukkien käy. Mutta tuolla teidän kuviollanne molemmat pihat pysyisivät kunnossa :)

    Mökkinne sisustus on ihanan nostalginen, tykkään kovasti!

    VastaaPoista
  14. Viehättävä mökki! Minuakin on harmittanut se, että vanhoja huonekaluja on tullut 'kunnostettua' maalaamalla. Mutta sitten ajattelin, että tämäkin kertoo omasta ajastaan. Joskus on nähty, että kauniisti maalattu tai lakattu vanha huonekalu on hyvä, nyt taas ajatellaan, että alkuperäiskuntoinen on hyvä. Molempi parempi.

    VastaaPoista
  15. Oi, kiva mökki! Kaikenlaista kivaa ja silmäniloa. Hieno tunnelma :) Ja nuin lähellä.. :))
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
  16. Aivan ihanan mökki. Niin sitä saa harmitella vanhojen tavaroiden hävittämistä. Kun minäkin jouduin luopumaan kirjoista, niin päätin etten enää ostele kirjoja( paitsi joukunen on tullut ostettua). Sydäntä se raastaa. Niinkuin oli meilläkin lipasto, jossa oli peili ja tuollaiset pikkukaapit reunolla. Kaikki on joutunut hävittämään ,"kun ei sopineet mihinkään". Nyt viskoisi mieluummin ne lastulevy-huonekalut pois ja ottaisi ne entiset. Niin se aika muuttuu ja ajatukset.

    VastaaPoista
  17. Voi miten ihana mökki ja niin pienen matkan takana.

    VastaaPoista
  18. Kaunis tuo kynttiläkattokruunnu ja ihana tunnelma välittyy mökistänne.

    VastaaPoista
  19. Ihana mökki teillä kaikkine vanhoine ihanuuksineen.
    Niin somat nukenvaunut.♥

    VastaaPoista
  20. Onnitteluja 400.postauksen johdosta. Ja mökistä. Ihan mahtavaa kun on tuommoinen keidas kävelymatkan päässä.

    VastaaPoista
  21. Sulla on kyllä niiiin ihana mökki ja kaikki mitä siellä on esineitä ja huonekaluja ovat niin nättejä.
    Vanhoja korttejakin siellä näin, niihin silmäni jäikin hetkeksi kiinni, niitä kun keräilen.
    Ja ihanat nukenvaunutkin!
    Muistan aina, kun isä teki mulle ja mun siskolle nukenvaunut ja sitten kun joskus paljon myöhemmin muutettiin uuteen kotiin, niin nuken vaunut vanhempani veivät kaatopaikalle!! Ja mun on niitä niin ikävä, ne olisi olleet mun aarteeni!

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)