keskiviikko 5. helmikuuta 2014

KISSATARINA, OMPUN ja OLLIN TARINA

Kiitos runsaista kommenteista. Kiitos myös uusille lukijakuntaan liittyneille. Tervetuloa!

Joskus jo kauan sitten sain kissatarina-haasteen jostain blogista. Kirjoitin silloin jo muistaakseni ainakin Jalle Jäyhästä ja lupasin kertoa myöhemmin muista. Nyt on myöhemmin.

Kerron nyt tarinan Ompusta ja Ollista.
Oli syksy 2003. Olimme kesällä menettäneet Onni Mortimer -kissamme, joka oli pentuna tullut meille kissakodista. Mortiksi häntä kutsuimme. Hän sai elää vain 2,5 vuotta, kun sairastui pahasti. Hänellä oli Fiv -virus, eikä toivoa paranemisesta ollut.

Vielä surun murtamana katselin lehteä, ja näin ilmoituksen, että pikkuinen hopeatiikeripoika on vailla kotia. Olimme ajatelleet Mortin jälkeen ottaa seuraavan kissan maatalosta uskoen niiden olevan terveempiä. Soitin siis numeroon ja menimme katsomaan. Kyselin paikassa tarkkaan, onko seudulla ollut kissaruttoa tai muita kissojen sairauksia ym. Emäntä kertoi kaikkien kissojensa olevan rokotetut juuri kesällä.

Siellä olikin sitten useampia pentuja. Hopeatiikerillä oli kaksi kilppariserkkua. No ajattelimme sitten ottaa pojan seuraksi kilpparitytön.(vieläkin harmittaa, ettei otettu sitä toistakin kilpparia) Hän on Omppu. Pojasta tuli Olli. Oli torstai-päivä. Heti perjantaina soitin aikaa lekurille ekaa rokotusta varten. Sanoin kuitenkin, että Olli on vähän nuhainen, voi olla että ei vielä voi rokottaa. Menimme maanantaina vastaanotolle. Omppu sai rokotteen, mutta Ollilla kuului hengityksessä rahinoita ja hän sai antibiootit.

Ensin Olli virkistyi, ja näytti hyvältä. Riekkui iloisena, kuten kissanpennun pitääkin. Mutta jo muutaman päivän jälkeen Olli alkoi oksennella. Menimme taas vastaanotolle. Ollia nesteytettiin ja vaihdettiin toiset lääkkeet. Taas tapahtui virkistymistä, kunnes olotila jälleen huononi. Oksentelua jatkui, lääkärillä käynnit jatkui, pakkosyöttöä ym. kiusaamista jatkui.... Kunnes yhtenä päivänä Ollin ollessa taas surkeassa kunnossa, sanoin, että nyt tää kiusaaminen saa riittää. Soitin jälleen lääkärille ja sain lähteä heti. Matkalla Olli ripuloi ja heti päästyämme lääkärille eläinlääkäri huudahti; Voi ei, se on rutto! Hän tunsi heti ripulin hajusta, mikä oli. Sinne päättyi pikkuisen Ollin pieni elämä (ja taaaaaas porataan) Olli oli meillä kolme viikkoa ja tuli maksamaan meille n. 1000€, vaikka el. säälistä alenteli hintoja. Joten se niistä ilmaisista kissanpennuista. Tai eihän ne ilmaisia ollut, maksetiin 50€ kummastakin.

Omppu selvisi kaikesta. Hän on saanut hyvän vastustuskyvyn ruttoa vastaan. Mutta hänellähän on sitten epilepsia ja siihen kokoaikainen lääkitys, josta olen kertonutkin. Silloin ekalla lääkärikerralla lekuri kertoi, että kilpparit ovat hieman pippurisempia, kuin muut kissat. Tuota emme olleeet kuulleetkaan vielä silloin. Meillä oli kotona sinisavukilppari, Rusinalimppu silloin. Ompulla todella on hieman voimakkaampi oma tahto, kuin muilla kissoillamme on ollut.

Eilen en postannut Ompun voinnista mitään. Oli aika surkea. Näytti huonolta. Söi vähän, mutta oli nuutunut. Huoletti ja huolettaa vieläkin. Tänä aamuna Omppu kuitenkin oli jo eri oloinen, nyt on huoli hetkeksi keventynyt.

Tässä Pikku-Olli.

Ja nuori Omppu Rusinalimpun kanssa. Jollain täällä blogeissa on melko samannäköinen kissu, kuin Limppu. 

Mulla olis huonosti päättyneitä sairauskertomuksia vielä enemmänkin Rusinalimpusta, Jalle Jäyhästä ja Masista. Meillä on ollut hirvittävän huonoa tuuria. Siksi on niin pelko tuon Ompunkin tilasta.

Tää oli ehkä hieman alakuloinen postaus, mutta kyllä tulee vielä iloisempaakin...

Tänään on Ruuneperi...juhlitaan sitä kuitenkin :)

14 kommenttia:

  1. Voih, teillä on ollut tosi huono tuuri eläinystävien kanssa. Kaunis tarina. Hyvä, että Ompun vointi on jo parempi. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

    VastaaPoista
  2. Suloiset Olli, Omppu ja Rusinalimppu. Onpa teillä tosiaan ollut huonoa tuuria, sitä ei tule aina ajatelleeksikaan mitä vaaroja kissoilla on. Tälläisiä tarinoita lukiessa on erittäin kiitollinen, että kissani on ollut terve vaikka sen lähtöasetelmat villiintyneen kissan pentuna olivat kehnot. Kokemusta on kuitenkin siitäkin miltä tuntuu kun sen elämä on kiikun kaakun ja hengenlähtö lähellä, voi sitä huolen määrää. Ei kai Omppu ole onnistunut saamaan mistään rotanmyrkkyä? Nero oli kerran syönyt myrkkyhiiren (?) se lakkasi syömästä ja oli apaattinen, mutta maalaiseläinlääkäri osasi jo puhelimessa päätellä mistä on kyse ja kissa sai nopeasti vasta-ainetta ja nesteytystä. Pakkosyöttämällä kissa pelastui elämälle eikä pahoja vaurioita jäänyt elimistöön. Ne olivat kauheita viikkoja.

    VastaaPoista
  3. Toivotaan, että se Omppu siitä nyt oikein kunnolla tokenee. Ja kyllä teillä on huonoa tuuria ollut ihan riittämiin. Meillä Viirulla todettiin muutama viikko sitten kilpirauhasen vajaatoiminta ja lääkitys sitten loppuelämäksi. Nyt kontrollissa oli munuaisarvotkin vähän kohollaan, joten uusi kontrolli taas kuukauden päästä. Täällä elellään kädet ristissä.

    VastaaPoista
  4. No voi, on sinulla ollut huono tuuri kissojen terveyden kanssa. Minulla noita maatiaiskissoja on ollut aina, muualta otettuja tai kotona syntyneitä, eivätkä pahemmin ole sairastelleet. Auton alle on muutamia kuollut ja pari ilveksen suuhun, mutta kaksi kissaa on elänyt yli 20 vuotiaiksi. Toivottavasti huono onnesi loppuu nyt ja Omppu paranee kokonaan. Kilpparit ovat niin kauniita kissoja.
    Meidän Mausu on aikalailla saman näköinen kuin Limppu =) Minkälainen lie isä, kun äiti on hopeanharmaa raidallinen =)

    VastaaPoista
  5. Paranemisia Ompulle! Voi harmi, että on sinulla ollut huonoa onnea. Toivottelen sinulle kuitenkin iloisia kevätpäiviä. Periksi ei passaa antaa!

    VastaaPoista
  6. Voi että, voi kun Ompun olo nyt äkkiä kohenisi. Surullisia tarinoita on, mutta onneksi ilon hetket ylittävät kuitenkin ne ja lemmikit tuovat iloa niin mahdottoman paljon. Pieni Olli oli suloisista suloisin! Tulee Ransu mieleen poikasena.

    VastaaPoista
  7. Toivotaan, että Omppu paranisi kokonaan. Teille on kertynyt kovin paljon surullisia kissatarinoita. Onneksi nykyään maatiaiskissoista pidetään yhtä hyvää huolta kuin rotukissoistakin. Viedään lääkäriin ja hoidetaan niin paljon kuin mahdollista. Lapsuudessani kissoilla oli usein huono kohtalo, jos naapuriksi sattui kissanvihaaja, kuten meillä. Laittoi tahallaan rotanmyrkkyä pienen kissamme tuhoksi. Silloin sairasta kissaa ei viety eläinlääkärille vaan koitettiin itse hoitaa, miten osattiin. Ei kuitenkaan kyetty sitä pelastamaan.

    VastaaPoista
  8. Juu Rusinalimppu on kuin meidän vanha Fanny 15v.
    Olli-kisu tosiaan sairastui kissaruttoon ja Omppu ei sitä jostain syystä saanut tai oli sille vastustuskykyinen. Onneksi ruttoon on tehokas lääkerokotus ja onneksi yhä useampi maatiaiskissanpentu myös sitä vastaan rokotetaan.
    Juuri ennen kuin tulin tänne tietokoneelle tilasin meidän kolmelle kissalle kolmoisrokotteen, (sis. ruttorokotteen ) Maija-kissalla on rokotukset kunnossa ja Maijalla on ns näyttelykissan rokotusohjelma.
    Kallistahan tuo rokotus on, 62 € rokotus, mutta onneksi kolmesta saa alennusta.
    Me täällä toivotaan Ompulle kaikkea hyvää ja vielä monta tulevaa kevättä........

    VastaaPoista
  9. Onhan kallista nykyisin lemmikkien hoito. Olivat ennen kissatkin terveempiä. Olivat niitä maatiaisia, eikä niitä rokotettu, eikä käytetty lääkärillä, söivät luomuruokaa, niinkuin hiiriä ja kalaa, ite lypsettyä maitoa. Ei meidän kissat ainakaan sairastaneet maalla ollessaan. Mut heti kun muutettiin rivitaloon, sai meijän Sami jonkun taudin, eikä voinut mitään tehdä. Oisko joku tosiaan myrkyttänyt.
    Toivotaan paranemista Ompulle!

    VastaaPoista
  10. Voi meitä kissanystäviä! Suruja ja iloja! Melkein aina saa olla huolissan jostain. Toivon kuitenkin että teillä kaikki iloksi muuttuu.
    Meidän Wille (ja Maija) haettiin kodittomien kissojen huoltokodista ja nyt on todettu että Willellä on sokeritauti. 2 ruisketta päivisin ja mielettömän kallis eriloisruoka.. Perjantaina nukutetaan, jotta hampaat saadaan kuntoon - on huonossa kunnossa. Lompakosta tulee laihempi ja laihempi...muuta toivo on että jo korjatut hampaat auttaisivat sokeritaudista toipumiseen. Se kuulemma on mahdollista erityisesti kissoille.
    Meidän edellisetä perheenjäsenesta, Skruttan'ista tuli 19-vuotias vanhus.
    Mä pidän kaikki peukalot pystyssä Ompun puolesta. Hali ja pusu Ompulle Maijalta ja Willeltä. Mjau!

    VastaaPoista
  11. Voi voi....
    Toivottavasti Ompulle käypi kuitenkin hyvin.

    VastaaPoista
  12. Toivotaan onnea eläinystäville. Rauhaisaa tätä päivää.

    VastaaPoista
  13. Voi kun surullista!! Minulla on aina ollut vain ihan maatiaiskissoja, oikeastaan navetasta kaikki kotoisin. On vain ehkä ollut hyvä tuuri, kun ovat eläneet niin vanhaksi. Sydämestä ottaa tuollaiset tarinat!!!

    VastaaPoista
  14. Onpa surullisia tarinoita. Nyt pidetään oikein joukolla Ompulle peukkuja!

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)