lauantai 1. maaliskuuta 2014

PIENENÄ TYTTÖNÄ

Cheri, Neron palvelijatar muisti jo aikoja sitten minua haasteella, jossa piti laittaa itsestä lapsuuskuvia. Kiitos Cheri muistamisesta mukavalla haasteella. Olen pahoillani, etten ole ehtinyt aiemmin paneutua tähän.

 Mun lasna ollessain, kun oli viisi-vuotias, meillä oli tulipalo, jossa hirsinen talomme paloi maantasalle. Myös kaikki kodissa olleet esineet paloivat. Olin äitini kanssa pyykkituvalla, minä pesin nukenvaatteita. Hilkulla oli, etten itsekin palanut, koska olin hyvin väsynyt pyykkituvalla ja äiti oli juuri aikomassa viedä minut päiväunille. Lähti viemään joitakin vaatteita kotiin kuivumaan, ja silloin talo oli tulessa. Joitakin kuvia oli kuitenkin säilynyt palamatta tiiviin albumin välissä.

Tässä on isäni tekemä albumi. Se on kuitenkin tehty tulipalon jälkeen. Isälläni oli kamera ja kuvia on kyllä otettu melko paljon. Näissä kansissa noita vanhoja kuvia on. 

 Tässä olen n. 2-vuotiaana sen palaneen kodin portailla. Ihmeellistä...-kun näin tuon pallon tässä kuvassa, sen tuoksu palasi mieleeni ja se ääni, mikä siitä kuului, kun se kimpoili. Siinä oli musta pohjaväri ,siinä keltaisia, valkoisia ja vaaleanpuanisia raitoja.

Tässä olen ehkä kolme. Ja tässä näkyy tuo rakas nalleni, joka minulla on vieläkin. Olin ottanut sen ja Sini-Tuulia-nukkeni mukaan pyykkituvalle ja niin niidenkin henki säästyi.


 Nyt olen 5-vuotias ja lähdössä kaupunkiin. Äitini oli ompelija ja kuvan takki ja hattu olivat hänen ompelemansa. Kirkkaanpunaiset ja hatussa oli päälaella sellainen munkkirinkilä tuosta karvasta ;) Valkoiset villadamaskit ja päällyskengät, jotka ikävä kyllä eivät näy kokonaan ;)
 Tässä olen kuusi. Minulle on juuri haettu kyläkaupasta uusi fillari. Ajamaan oli opetellut aikuisten pyörällä, johon isoveli oli tehnyt laudanpätkästä istuimen tuohon runkoon, jotta yletin polkemaan istuvillani. Tämäkin pyörä oli niin iso, että satulan nokka piti laittaa alaspäin. Takana näkyy sauna, jossa oli myös se pyykkitupa, joka pelasti henkeni.

Tapahtuipa nopea kasvunpyrähdys. Mutta tässä on välivuosia, joilta ei ole paljoa kuvia. Kuvassa olen 16 ja olin koko kesän kesätöissä Ruotsissa Saabin tehtaalla tekemässä seinänkokoisia tietokoneita. Siihen aikaan olin kesäisin melko "musta".


...ja siihen se päättyi mun lapsuuteni ja alkoi paidaton tieni....


Heitän haasteen edelleen Eevireginalle ja Sudelle

Rattoisaa lauantai-iltaa  :)




15 kommenttia:

  1. Tosi reippaan näköinen lapsukainen oot ollu :))
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
  2. Miehen nalle on ihan saman näköinen ja asustaa nyt meillä.
    Minunkin äitini ompeli meille vaatteita, kun olimme lapsia. kiitos haasteesta, sain saman myös Pelaguulta ja olen kuvieni kanssa kohta valmis! Mukavaa maaliskuuta sinulle!

    VastaaPoista
  3. Minullakin oli paljon äidin ompelemia vaatteita, Hän teki minulle ja pikkusiskolleni aina samanlaiset vaatteet, minulle monesti siniset ja siskolle punaiset.

    VastaaPoista
  4. Tuosta viimeisestä kyllä jo tunnistaa hyvinkin! :) Ne vähät kuvat mitä minusta on lapsena otettu ovat vielä suurimmaksi osaksi vanhemmilla. Kai ne joskus perii itselle.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Kauniita lapsuuskuvia.
    Kiva on katsella vanhoja kuvia.

    Hyvää Maaliskuuta sinulle

    VastaaPoista
  6. Oi miten ihana postaus ja tosi tunteellinen tarina. Pienestä on elämämme kiinni.

    VastaaPoista
  7. Melkoista dramatiikkaa! Kyllä näillä pienillä (ja meillä isoillakin) tuntuu olevan aina tarpeen vaatiessa legioonallinen enkeleitä matkassa :O

    VastaaPoista
  8. Aivan ihana postaus. Onneksi matkassasi oli enkeleitä ja säästyit hengissä. Vanhoissa mustavalko valokuvissa on aivan oma tunnelmansa ja ne todella puhuttelevat.

    VastaaPoista
  9. Hienoja kuvia ja muistelmia! Niin se saattaa olla välillä pienestä kii...
    Muistan aina lapsuudestani, kun naapuritalo paloi. Leivänpaistossa olivat ja hormi oli haljennut.

    VastaaPoista
  10. Tulipalo oli varmasti ikuisiksi ajoiksi mieleen syöpynyt kokemus. Onneksi oli varjelus mukana. Kiva nähdä koko sarja lapsesta aikuiseksi.

    VastaaPoista
  11. Onni on ollut tosiaan matkassasi, onneksi! Jännä, miten lapsen mieleen jää muitakin muistoja kuin kuvallisia. Tuo pallon tuoksu ja sen pomppimisesta syntyvä ääni.

    VastaaPoista
  12. Hienoja kuvia. Eikä yhtään mörököllejä ilmeitä tai mitään....
    Hieno tuo Närhi-kuva tuossa albumin kannessa, ei tarvitse miettiä, mistä olet taitosi perinyt..

    VastaaPoista
  13. Kauniita muistoja . Tuosta tulikin mieleeni meidän kotimme palaminen, olin jo sentään 8 vuotias (vähältä piti ettemme palaneet koko perhe sisälle) Hyvää kevään jatkoa

    VastaaPoista
  14. Miehelläni on samanlainen lapsuusalbumi! Siinä on kannessa visertävä linnunpoikanen. Onkohan isäsi tehnyt albumeja myös myytäväksi vai onko tuo perusmalli ollut ehkä yleisemmässä käytössä?

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)