torstai 20. maaliskuuta 2014

VOI KURJUUTTA

Hei kaikki,

Laitanpa tännekin postauksen näistä eilisistä jutuista. Facen luontokuva-sivulle laitoin kuvan, ja siitä kehkeytyikin pitkä keskustelu.
Jo toissapäivänä näin pihalla vilahtavan eläimen. Luulin sitä hyvin huonoturkkiseksi karkeakarvaiseksi mäyräkoiraksi, kun vain äkkiä näin sivusilmävilauksen.
Eilen eläin sitten olikin useaan kertaan lintupuun alla syömässä linnuilta tippuneita siemeniä. Silloin näin sen kunnolla läheltä ikkunasta. Linnut eivät juurikaan väistäneet tätä vaan olivat ihan sen nenän edessä. Omppukin oli ulkona ja näin ikkunasta. että supi katsoi Omppua ja Omppu supia. Kumpikaan ei sen koommin piitannut. Ompulla hieman häntä paksuni.
Facen kautta sana levisi tosi nopeasti ja sainkin yhteydenoton joltain lähellä asuvalta metsämieheltä. Tällaisissa tapauksissa hyväksyn tuon ampumisen, kun se on eläimen kärsimyksen lopettaminen. Muutenhan olen tosi jyrkästi tuota huvittelumetsästystä ja omaksi iloksi tappamista vastaan, eivätkä nämä ihmiset multa juuri myötätuntuoa saa, vaikka olisivat itse millaisissa tuskissa hyvänsä.
Pihalle tuotiin loukku illalla. Tarkoitus on ampua supi tuohon loukkuun tällä paikalla. Yön loukku ei ollut viritettynä, ettei supi joutuisi siellä kärsimään, koska yöllä ei ampujaa olisi saatu paikalle. Aamulla loukku viritettiin, mutta tähän mennessä supi ei ole tullut. Pelkään, että on kuollut piharakennuksen alle, jossa majailee. Iltamyöhällä mies vei koiranruokaa, jotta ei tarvitsisi edes kovasta nälästä kärsiä viime hetkiin asti.
Hirveä vaiva tuo kapi. Miksiköhän sellainenkin on olemassa. Sanotaan, että luonnon kiertokulussa ja elämässä kaikella on tarkoitus. Mikä on kapin tarkoitus??? Vähentää eläinkantaa julmalla tavalla, niinkö. Suoraan sanoen luonto on ihan per....stä. Jos olisin uskovainen, niin helppoa olisi osoittaa sormella syyllistä ja vihata häntä, mutta kun en ikävä kyllä ole. En pysty syyttelemään tästä luonnon julmuudesta ketään. Tämä oletettu kaikkivaltias kun pisti vielä kunnon pakkasen viime yöksi, jotta kärsimys olisi täydellinen. Eilinen ilta meni niin hirveässä porun vollotuksessa, että silmäluomet ovat vieläkin paksulla vesikellolla. Yöllä nukahdin joskus viiden aikaan kymmeneksi minuutiksi.
Tää suru, viha ja väsymys sai mut purkautumaan aika rajusti, mutta siinäpähän tulee taas yleiseen tietoisuuteen, millainen olen.

Nyt en pysty toivottelemaan edes mukavaa päivänjatkoa....

Kapista vielä. Kuten olen ennekin kertonut, niin olen saanut lähes kaikkiin kissojen sairauksiin saanut tutustua vuosikymmenten aikana. Niin myös kapiin. Muutama vuosi sitten Ompulla alkoi iltaisin myöhällä hirveän kova kutina. Iho oli aivan hyvä, eikä missään näkynyt mitään, mikä kutinan olisi voinut aiheuttaa. Päivisin ei ollut mitään kutkaa. Pakkohan siitä oli eläinlääkärille soittaa, koska kissa ihan huusi kutkassaan. Mentiin sitten tälle täkäläiselle tohtorille, joka arvasikin heti mistä on kyse. Onneksi oli paljon tietävä lääkäri, koska olen lukenut ja kuullut lukuisia tapauksia, jossa kapia on osattu epäillä vasta viimeksi, kun mikään ei ole kutkaan auttanut. Ell kertoi, että kapipunkit lähtevät liikkeelle yöaikaan ja siksi kutina tulee öisin. Niin että jos koiralla tai kissalla esiintyy iltakutkaa, kapi on mahdollinen. Nyt taas pelottaa tämä tarttumismahdollisuus. Naapurinkin kissa kävi hastelemassa supin jälkiä tuossa paikalla, ja sitä pidetään hyvin tarttuvana vaivana.

Heh, kuka jaksoi lukea, entä kiivastuitko, -jos, niin mistä???

Lisäys....Supi pääsi tuskistaan 13.45, muuta vaihtoehtoa ei tällaisessa tapauksessa ole. Itselläni kuitenkin hirveän tuskainen olo ja uskon että vielä pitkään... en tykkää

19 kommenttia:

  1. Hyvin jaksoin lukea ja kiivastuakkaan ei tarvinnut. On hienoa, kun ihminen kantaa huolta eläimistä ja niiden hyvinvoinnista. Luontokappaleen kärsimysten lopettaminen on välillä välttämätöntä kyseisellä tavalla.

    VastaaPoista
  2. Minusta teit aivan oikein kun päästit supin vaivoistaan. Pahempi sen olisi ollut kuolla pikkuhiljaa kituen ja kärsien. Aivan ihanaa että se sai vielä viimeisenä iltana sentään hyvää ruokaa syödäkseen, se oli kauniisti tehty.
    Meillä oli koiralla kettukapi meille tullessaan, mutta se saatiin onneksi heti hoidettua pois. Nyt täytyy koputtaa puuta, ettei se enää kellekkään tuliskaan, sillä meidänkin lähistöllä näyttää pyörivän tosi paljon supia.

    VastaaPoista
  3. Voi että, kapisen eläimen näkeminen on aina niin surullista. Luin, en kiivastunut, surumieliseksihän tämä saa. En minäkään osaa syyttää kapista mitään tai ketään, niin en kiivastuakaan osaa. Olisi ihanteellista, jos kapinen eläin pääsisi aina heti kärsimyksistään.

    VastaaPoista
  4. Surullinen tuo tauti :( Hyvä että on sinunlaisia, mielestäni oikeilla arvoilla varustettuja ihmisiä ♥

    VastaaPoista
  5. Voi mahoton, kun onkin pahan näkönen :( Kyllä jaksoin lukea, enkä kiivastunutkaan :)

    VastaaPoista
  6. Vaikka vastustankin metsästystä, niin kärsimyksen poistaminen on aina laupias teko. Voi eläinparkaa, toivottavasti muut eläimet eivät saa tartuntaa. Meilläkin on supikoiria ja ne tuntuvat olevan jokaisen aseen omistajan vihan kohde. Pyynnöistä huolimatta olen kieltänyt niiden ampumisen näillä mailla. Niillä on huono maine muinaisen rabies-epäilyn vuoksi. Nerokin joutui kerran supiloukkuun.

    VastaaPoista
  7. Voi sentään, kun on toinen reppana huonossa kunnossa. Huoh...julmaahan tämä on ja kärsimystä aiheuttaa varmasti eläinraukalle.

    VastaaPoista
  8. Loppuun luin... ja surkuhan tuosta tuli, varmasti eläin kärsii :(
    Toivottavasti muut eläimet välttyvät taudilta.

    VastaaPoista
  9. Voi sentään pientä supia. Ensin ajattelin että uskallankohan kuvia katsoakaan, mutta katsoin. Surku tuli :( Mutta hyvä tässä tapauksessa, että metsästäjät hoitavat asian. Ei tarvitse toisen kitua. Inhottavaa tietysti katsoa omalla pihalla tuollaista näytelmää. Koita jaksaa <3

    VastaaPoista
  10. On se ihan armeliasta päästää luontokappale vaivoistaan.
    Kerran meidän pihaan tuli kait auton alle jäänyt supin poikanen, se vaan makasi. Ja katseli meitä. Ihan karmeeta, lonkat vialla. Oli pakko soittaa yksi tuttava supinkasvattaja ampumaan se, kun ei itellä mitään asetta ollu.

    VastaaPoista
  11. Surku tuli supia (, mutta en kiukustunut missään vaiheessa). Hyvä, kun pääsi kärsimyksestään.

    VastaaPoista
  12. Voi surku, mutta teit hyvän työn että supi pääsi tuskistaan. Kuinka moni olisi edes välittänyt nykyisin... Luonto on paitsi kaunis niin myös julma, ei tarvitse kuin katsoa luonto-ohjelmia kun saa olla tippa linssissä. Noudatit eläinsuojelulakia, eläinlääkärinkin pitää niin tehdä jos eläin pitää päästä kärsimyksistään. Tuli mieleeni meidän siiliepisodi, joku kevät pihaan ilmestyi keväällä aikaisin siili, jolla oli päässä reikä, todennäköisesti talikolla joku pistänyt... Vietiin siili eläinsuojeluihmiselle, joka oli erikoistunut siileihin, muistan vieläkin treffit abc:llä kun siiliä tutkittiin ja ohikulkijoilla oli ihmettelemistä. Halusin kuulla miten siilin kävi, ja ei siitä ollut ollut eläjäksi, oli ollut myös lopetettava. Tuntui tosi pahalta, samalta kuin sinusta nyt. Mutta puhdas omatunto on hyvä päänalunen, teit parhaasi. Halaus ystäväni.

    VastaaPoista
  13. Voi parkaa, onneksi pääsi pois. Meillä oli yhtenä talvena pihalla kapinen kettu. Se ei paljon väistänyt, kun pihalle meni- näytti vielä paljon tuota supi parkaa kurjemmalta. Naapurin isäntä sen tuskistaan sitten päästi.

    VastaaPoista
  14. Voi surkeutta! :( Supeja on todella paljon ja niiden määrä lisääntyy koko ajan hurjaa vauhtia, joten ei ole ihme että niiden keskuudessa taudit jylläävät ja leviävät muihinkin eläimiin. Syyhy ei ole niiden levittämistä sairauksista ainoa. Hyvä että eläin pääsi kärsimyksistään nopeammin eikä tarvinnut enää jäädä kitumaan. Tehoaisiko syyhypunkin torjuntaan samat estolääkkeet kuin puutiaiseen?

    VastaaPoista
  15. Hei vaan, ihan hyvin jaksoi lukea looppuun asti. Surullinen juttu, mutta mielestäni sinä teit sen minkä ajatteleva ja tunteva ihminen tekee, kun näkee ja huomaa eläimen kärsivän. Huvimetsästys pitäisi lailla kieltää, se on mielipiteeni.

    VastaaPoista
  16. Heips, surullinen juttu. Kärsimyksen kohtaaminen on aina koskettavaa, oli kyseessä sitten ihminen tai eläin. Olen uskovainen ja en voi olla kertomatta tätä kun asiaa tekstissäsi ihmettelit.. Eli miksi Kaikkivaltias Jumala sallii kärsimyksiä. Kerron pidemmästi, kun en tiedä minkä verran asia on tuttua. Raamatun mukaan Jumala kun loi maailman, kaikki eläimet ja ihmisen, niin kaikki oli hyvää. Missään ei ollut kärsimystä eikä sairautta tai kipujakaan eikä myöskään kuolemaa. Kaikki söivät kasviksia. Ihan kaikki! Jumala ei luonut ihmisestä robottia, vaan antoi ihmiselle vapaan tahdon joko totella ja seurata Häntä tai hylätä Hänet. Ihminen lankesi sitten syntiin, tottelemattomuuteen. Söi siitä yhdestä ainoasta paratiisin puusta, josta ei saanut syödä. Sen seurauksena tuli synti meidän kaikkien osaksi ja tottelemattomuudesta seurasi rangaistus. Karkotus paratiisista, rikkakasvit vaikeuttamaan viljelyä, synnytystuskat naiselle, käärmeelle (saatanalle) jalkojen menetys. Ja koska kaikki ihmiset on syntisiä, täällä maailmassa tapahtuu paljon pahaa, sairaudet jylläävät, ihmisiä kuolee vaikka mihin, luonto on saastunut jne. Jumalaa ei tarvitse syyttää näistä, ihmiset on ihan itse valinneet tehdä pahaa ja sitä kautta kärsimme. Kuitenkin Jumala rakkaudessaan teki suunnitelman millä kaikki muuttuu vielä hyväksi. Hän lähetti ainoan Poikansa, Jeesuksen, ihmiseksi ja kuolemaan ristillä sovittaen iankaikkisen syntien rangaistuksen. Jeesus myös nousi kuolleista koska oli synnitön (kuolema on synnin palkka) ja Hän elää tänäänkin. Uskomalla Jeesukseen pelastutaan iankaikkiselta kärsimykseltä, erosta Jumalasta ja päästään taivaaseen. Jumala tuhosi kerran koko maailman vedenpaisumuksella ihmisten pahuuden tähden, mutta pelasti arkissa eläimiä ja 8 Häneen uskovaa ihmistä (Nooan perheen). Eli me kaikki ollaan Nooan jälkeläisiä. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala antoi lihan syötäväksi kasvien ohella. Aikojen lopulla Jumala tuhoaa tämän nykyisen maailman tulella kokonaan ja luo uuden taivaan ja uuden maan, jossa ei ole enää merta. Sinne pääsee asumaan kaikki ne, jotka ovat tehneet parannuksen ja hyväksyneet anteeksiannon omalle kohdalleen (se on lahjaa). Ja siellä ei enää ole mitään kärsimystä, Jumala itse kuivaa kaikki kyyneleet, joita ollaan täällä maan päällä jouduttu vuodattamaan.

    VastaaPoista
  17. Kiitos kommenteistanne ja myötäelämisistänne :) Kiva jos kukaan ei harmistunut. Lähinnä pelkäsin tuon pakanuuteeni viittaavan lausahduksen herättävän närkästystä. Oli tuota kirjoittaessani tosi vihainen ja tuskainen. Vasta nyt suurin tuska alkaa lieventyä.
    Kiitos Anu pitkästä kirjoituksestasi. Olen kyllä lukenut raamatunkin kokonaan läpi ja joitakin asioita kerrannutkin (vuosikymmeniä sitten). Se on kyllä erittäin taitavasti koottu kirja, joka ainoaan asiaan sieltä löytyy selitys. Itselläni on kuitenkin toisenlainen elämänkatsomus. Hirveän paljon helpompaa olisi elämä kuitenkin, jos johonkin uskoisi, ja ymmärrän erittäin hyvin ihmisiä uskossaan ja hyväksyn sen heille. Joten ollaanhan elämänkatsomuserostamme riippumatta kavereita keskenämme ;)

    VastaaPoista
  18. Eipä kestä Mörökölli :D. Ilman muuta ollaan kavereita!! Ite en valikoi tuttaviani sen mukaan mihin kukakin uskoo tai ei usko.

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)