tiistai 15. huhtikuuta 2014

NO EI SIITÄ TAKKIA TULLUT, VAAN....

Kiitos kommenteista edellisiin. Tuo Kaarle ja Kaisa on meillä legenda. Jo liki 30 vuotta sitten meille tuli sorsapariskunta silloiseen uimalammikkoon. Lapset nimittivät heidät Kaarleksi ja Kaisaksi. Siitä lähtien joka kevät tuleva sorsapariskunta on ollut Kaarle ja Kaisa. Toissa kesänä oli 10 pienokaistakin, toivottavasti taas tulee, ihan kissojen kiusaksi , häh hää.

Aloin tässä muutama viikko sitten virkata puuvillalankojen jäämistä itselleni pitsitakkia. Tiedättekös tuon tekniikan? Virkataan ympyrää, kuten pyöreään pöytäliinaan, jätetään vain kädenaukot sopivaan kohtaan ja niihin voi sitten virkata hihat, tai jättää liiviksi. Äitini virkkasi noita joskus 70-80 luvuilla. TÄSSÄ kuva moisesta.

No olin virkannut ympyrän jo lähes valmiiksi ja sovitellessani totesin, että mitä minä punkero sellasella teen. Näytin kamalalta. Purin siis työn sinne saakka, mihin olin tehnyt käden aukot. Noooo...ei se mitään, äkkiäkös sen purkaa ;)

Jatkoin työtä sitten pöytäliinaksi. Tein sen ihan päissäni. Päissään tekeminen tarkoittaa sitä, että ei katso mistään mallia, eikä ajattele kuvioita etukäteen, jotkut tekevät myös omasta päästään ;) Minä tykkään yleensä työskennellä niin, kun en jaksa seurata malleja. Kun ei ole etukäteen minkäänlaista kuvaa, mitä tavoittelee, niin lopputulos on yllätys itsellekin. Silmukoita lisättäessä ja liinaa levitettäessä kuviot syntyvät itsestään. Ainoa tarkoituksellinen asia oli, että levitän sitä liikaa, jotta helmasta tulee römpsyisempi. On muuten tosi nopeaa virkata tuo puuvillalanka vähän suurella koukulla.

Eilen sain liinan pöydälle. Hainkin etukuistille sitten kesäpöydän ja tuolit ja laitoin liinan kesää odottelmaan. Korkkasin liinan juomalla siinä päiväkaffeet ja syömällä yhden laihduttavan leivoksen...eikä mun yksin tarvinnut olla ;)


Onkos nyt tikkutiistai, eiku tikkuja vuolemaan sitten ...heippa :)

17 kommenttia:

  1. Voi vitsit, pitääkö munki ruvet päissäni virkkaamaan... ku oon kyl välil yrittänyt tehdä omastpääst, mut niist on tullut ihan surkeit!!! :D
    AIVAN UPEA liina... nyt oon kyl vähän vihree :))

    VastaaPoista
  2. Tosi hieno liina...olet kyllä taitava virkkaaja!!

    VastaaPoista
  3. Voi että ihana ja kun on paikkakin missä pitää pöytä ja liina, joo kade minäkin

    VastaaPoista
  4. Sepäs käykin somasti tuohon terassin pöydälle. Hienon mallin olet päissäs kehitellyt.
    Olen ihan samaa mieltä, voihan niitä malleja katsella, mutta paras tulee kun tekee omasta päästään (tai voi niihin lankaakin käyttää) .

    VastaaPoista
  5. Eioo totta että omasta päästä tuollasta tulee, jo on hieno. En usko että tulis noin hienoo edes ohjeen kanssa :)

    VastaaPoista
  6. Todella kaunis liina ja vielä itse kehitelty. Sopii kivasti tuohon terassille. Kissa näyttää selvästi miettivän, että lautasella oleva kakkupala on häntä varten.
    Hyvää pääsiäisen alusaikaa.

    VastaaPoista
  7. Meilläkin sorsaemo sain nimen Rimppa-tiina. Toi poikasensakin laiturin eteen ruokaa kerjäämään ja itse asteli mökin pihalle ja kuistille asti perässämme.
    Hieno pöytäliina siitä tulikin, vaikka kyllä pitsistä olis takiksikin ollut. Ostin joskus etelä-Virosta pellavapitsisen 3/4-takin. Pitämättä on edelleenkin vaatehuoneen tangolla. Mutta ehkä sitten joskus...

    VastaaPoista
  8. Niin kesäinen liina kuin vain voi olla. Ihana! Kun tuo liina on pöydällä, maistuvat kahvit ja muut herkut varmasti sata kertaa paremmilta!

    VastaaPoista
  9. Ihana liina! Mä en osaa virkata omasta päästä mitään, paitsi pannulappuja..ehkä.
    On vissiin tyhjää täynnä:)

    VastaaPoista
  10. Upea liina. Aika hyvin ihan päissäsi sait kuviot sopimaan ympyrään.

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)