sunnuntai 3. elokuuta 2014

ARVOITUKSIA JA VASTAUKSIA LUONTOPOLULLA

Heipä hei taas. Kuukausikin ehti vaihtua jo elokuuksi. Ihanaa, mutta haikeaa. Taas alkaa yksi kesä olla lopuillaan ikuisiksi ajoiksi :(

Kävimme Ukkoköllin kanssa luontoretkeilemässä  Kainuussa männä viikolla. Laitan tänne muutamia kuvia. Joskus, kun ehdin, niin laitan enemmän kuvia galleriaan isompina ja pakkaamattomina.

Arvoitus 1. Mikäs tämä on? Oli luontopolun varressa.

 Arvoitus 2. Entä mitäs tässä on tehty?

Arvoitus3. Mikä kumma on tehnyt puunrunkoon tällaiset jäljet?

Arvoitus 4. Kenenkäs jalanjälki, vai mikä tämä on??

No, vastaus löytyykin tästä. Tämä on tähänastisen elämäni mahtavin elämys. Tätä olen odottanuut ja toivonut niin kauan kuin muistan. Tässä kotitantereillakin olen saanut nähdä läjän, rikottuja murkkupesiä ja jalanjäkiä, mutta itse kunkku on jäänyt näkemättä. Täältä puun takaa hän katsoo ystävällisen näköisenä ♥ ♥

 Pidemmälle päästyämme näitä oli paljon lisää. Vanha, ystävällinen, leppoisa vaari tässä

Oli myös äiti kahden pienokaisen kanssa. Katsokaa tuota lempeyttä :)

 Selän kyhnytystä

Pikkunalle haluaa nähdä, mitä metsästä tulee.

 ...ja sitten harjoitellaan karhunpainia
 Nuori, n. 4-vuotias karhu

 Bonuksena luontoretkellä saimme nähdä merikotkan. Upea ilmestys kertakaikkiaa. Lennossa aivan mahtava, ikävä etten saanut lentokuvaa :(

Vastaus kaikkeen. Olimme piilokojusa kuvaamassa karhuja. Mutta ensimmäinen kohtaaminen oli kaikkein mahtavin. Se kun karhu odotteli polun varressa, emmekä olleet missään kojussa. En osannut pelätä. Mullahan on YYA-sopimus kaikkien eläinten kanssa, heh  :) En kyllä voi millään käsittää, miten jollain on vimma ja nautinto saada riistää henki tällaisilta. Taas alkaa metsästysaika olla lähellä, ja sitä tuskin malttavat odottaa. 

Tällaisia kuulumisia viime viikolta. Mukavaa elokuuta!



19 kommenttia:

  1. Aika huikee juttu, oli varmasti hieno kokemus!! Niin söpöjä pikkunalleja <3

    VastaaPoista
  2. Aikamoinen luontoretki.upeasti olet saanut kuvattua.Aurinkoisia elokuun päiviä:)

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa ♥ Luulin ensin, että olet ollut jossain eläintarhassa aidan takana kun noin lähelle olet päässyt kuvaamaan. Empä ole minäkään karhua onnistunut luonnossa näkemään vaikka kuinka olen kuljeksinut karhu-alueilla. On se niin arka eläin. Suden olen lapsena nähnyt Lapissa eläessäni. Ihmiset pelkää aivan suotta näitä luontokappaleita, vaarallisempi auto on jos tilastoja katsotaan.

    VastaaPoista
  4. Varmaan oli elämys! Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
  5. Varmasti hieno kokemus ja upeat kuvat!

    VastaaPoista
  6. Vau, vaikuttava kokemus ja sen taatusti muistaa lopun ikäänsä. Ensin minäkin kuvittelin sinun olleen jossain eläinpuistossa, mutta piilokojutarkkailu on jotain ihan toista. Huikeaa!

    VastaaPoista
  7. Vautis, mä haluun kanssa! Lähin kontakti karhuun on Kolmårdenista, jossa sellainen jolkotteli auton vieressä, mutta tuo on jotain tuo. Ja pikkuisiakin vielä!

    VastaaPoista
  8. OI EI... mitä kuvia!!! Ihanaiset nallukat ♡
    Kiitos vielä kerran, että saimme vierailla! Postauskin tuli tehtyä... ja yksi ihana muisto lisää ♡

    VastaaPoista
  9. Arvasin joka kuvasta oikein, karhu, karhu ja karhu. :D Hmm, ihmettelinkin aluksi että mitenkä tosiaan emo ja pennut ovat päästäneet noin lähelle. Koska luonnossa emo pentuineen on vihainen, jos siis sattuu niihin törmäämään noin muuten kuin kojussa. Sekin on kyllä mahollista.. Mitäpäs sitä sitten tekisi jos karhu tulis luonnossa vastaan. Vaikka kyllähän karhu kiertää jos haistaa ihmisen. Kunnoitusta herättävä kaveri.

    VastaaPoista
  10. Arvoitus numero yksi on sellainen, joka olisi voinut lörähtää pöksyyn, jos karhu olisi tullut polulla vastaan. Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
  11. No voi pentele!!! Tunnistin ensimmäisiä kuvia ja sitten ajattelin, että ei ole totta!! Nyt tuli vähän muita kuvia...mutta että kojussa! No kyllä kadehdin. Jälkiä olen minäkin löytänyt, mutta ei ole tullut vielä vastaan.

    VastaaPoista
  12. Varmasti aivan huikea kokemus! Ihania ja vähän pelottaviakin samalla!
    Leppoisilta vaikuttavat, silti varsin kunnioitusta herättävät ovat nuo kynnet viimeisessä kuvassa!
    Enpä tiedä, uskaltautuisinko itse tuollaiseen kojuun.....
    Pari vuotta sitten oltiin Hurtigruten-matkalla ja osallistuttiin myös merikotka-safarille pienellä kalastusaluksella Lofoottien lähistöllä. Se oli myös sellainen elämys, joka ei unohdu, ne upeat ja uljaat merikotkat siellä luontaisilla asuinsijoillaan vuonon jyrkillä reunoilla. Unohtumattomat.

    VastaaPoista
  13. Jopas jotain! Hienoja luontohavaintoja ja tapaamisia:)

    VastaaPoista
  14. Voi ihanuutta. Aivan upeita kuvia sait karhuperheestä. Tuollaisten näkyjen takia kannattaa kököttää piilokojussa vaikka kuinka kauan. Jäljet olen joskus nähnyt luonnossa ja sekin oli hurjan jännittävää. Varmasti ikimuistoinen retki.

    VastaaPoista
  15. siis aivan ihanan lumoava piha teillä siellä on taas, niin kaunista :)

    VastaaPoista
  16. Mahtava luontoretki,varmasti hienokokemus. Niin hyviä kuvia sait otettua sieltä. kiitos jakamisesta :)

    VastaaPoista
  17. Wau!! Hienoja kuvia ja taatusti mahtava kokemus. Juu, olen kade!! :D

    VastaaPoista
  18. Huhheijaa! Oispa aika jännittävä kokemus. Marjareissuilla oon koittanut pitää mahollisimman paljon meteliä, ettei tarvi karhun kanssa olla vastatusten :)

    VastaaPoista
  19. Ihania kuvia ja varmasti upea kokemus! Minäkin haluaisin tuonne kovasti. Täytyypä googletella paikasta lisätietoa :)

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)