maanantai 26. tammikuuta 2015

AJANTASALLE

Hei taas,
Palataanpa ajantasalle. Tai ei nyt ihan. Palataankin viisi vuotta taaksepäin. Talveen 2010. Oli valtavasti lunta täällä etelässäkin. Jotkut meinasivat jo saada tarpeekseen. Minä en muista, että olisi kovin lujasti hermon päälle käynyt. Muistan kun lykin lumikolaa juosten, kirjaimellisesti verenmaku suussani. Tykkäsin ja tunsin olevani vahva ;)

Silloin tuli kuljettua myös paljon kameran kanssa. Kuvia selaillessani otin tänne nämä. Seuraavana talvena muistaakseni oli ainakin yhtä paljon lunta, ellei enemmän. Pitääpä joskus muistella sitäkin ;)

Puut olivat valtavan pörröisiä, näkymät laittoivat kyllä ihmiset liikkeelle kameroinensa. Muistan kun siitä kirjoiteltiin lehdessäkin. Koko maisemat olivat vain valkoista....


 Aulangon tekosaarelta on tämä kuva

omalta pihalta muotopuutarhaa ;)

 Mutta lumen alla on elämää....nytkin. eikä enää kovin kauaa tarvitse odotella ;)

En ole kovin paljoa täällä vaivoistani puhunuyt, mutta kun oikein ajatetlin niin pahasti ei vaivoja ole ollutkaan. Nyt tuo lonkkajuttu on ketuttanut sen verran, että olen tullut maininneeksi. Kiva, että olette kommentoineet siitä. Kiitos. On ihan hyvä saada lukea toistenkin kokemuksia....kerron nyt vähän lisää. 

Syyskuussa vielä olen juossut. Siinä syksyn aikana lonkka alkoi kuitenkin vaivata. Lokakuun lopulla kävin sit lekurilla. Sain kortisonin. Siinä oli pari vuotta aikaisemminkin vaivaa ja silloinkin sain kortisonin ja vaiva parani kertalinttuulla. Mutta nyt ei. Menin sit marraskuussa ortopedille. Sain kortisonin oletettuun bursiittiin, minä itsekin sitä pidin. No ei auttanut.  Joulun tienoilla kipu alkoi käydä mahdottomaksi. Liikkuminen on tosi vaikeata. Mikään ei viittaa siihen, että nivelessä olisi kulumaa tai rikkoa. Itse niveleen ei satu, sitä voi vaikka lekalla kumauttaa. Mutta nivelen viereen sattuu kaikki liikuttaminen. Kävin viime viikolla taas lekurilla. On aika mysteeri, lausui hän. Röntgenkuvat eivät tässä tapauksessa auta varmaankaan mitään. Täytyy mennä magneettiin. Halvempaa kautta vie kauan aikaa päästä. tänään kuitenkin, kunhan on soittoaika, soitan ja pyydän tuota lähetettä. Käynnillä en vielä ottanut, vaan jäin miettimään, otanko halvan vai kalliin vaihtoehdon. Päädyin nyt halvempaan. Keskiviikkona menen fysioterapeutin käsittelyyn. viimeinen arvelu oli, että siellä on hermo puristuksissa, joten siinä saattaa käsittely auttaa. Kokeilen nyt sitä. Hitsi kun ei voi eikä saa vanheta rauhassa ilman vaivoja. Mulla oli tarkoitus jäädä vaivaiseläkkeell eli osa-aikaiselle 2011, mutta muuttivat silloin lakia, enkä päässyt. sitten muuttivat lain takaisin, ja silloin se oli mulle liian myöhäistä. Olin sanoutunut jo irti hoitajan vakitoimesta keikkalaiseksi. Jäin väliinputoajaksi. Mutta ratkaisuani en kadu, en olisi millään pystynyt enää 100% työaikaa tekemään, elämäni on silti ollut arvokkaampaa ja parempaa, vaikka tuloja ei olekaan ;)

Hyvänen aika, tämähän on kohta elämänkerta-blogi.... mutta heippa vaan, mukavaa päivää. Minä konkkaan taas töihin. Saavat asiakkaat kohta työnnellä mua pyörätuolissa nuo kävelymatkat :D

 Tervetuloa Ulla blogini seuraajaksi :) Olen iloinen liittymisestäsi :)


14 kommenttia:

  1. Menin sitten ja paiskasin sinua haasteella. Muista ei paineita ei pakkoa, jos kysymykset vaikkapa liian intiimejä ja muutenkaan ei jaksa moisia, niin eipä haittaa, ymmärtäisinkin hyvin. ) <3

    http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/2015/01/optimismia-ja-energiaa-blogin-katja.html

    VastaaPoista
  2. Kipin kapin nyt sinne kiropraktikolle! Fysioterapiakin on hyvä alku!

    VastaaPoista
  3. Mikään sairastelu ei tunnu kivalle! Liikkuminen on niin tärkeää, eihän sitä pääse minnekään. Itsellä ollut selkäsairaus riesana nyt useamman vuoden tai onhan se ollut aina tuolla selässä (tietämättäni), mutta "puhkesi kukkaan" muutama vuosi sitten.
    Toivottavasti löydät syyn vaivaasi, olipa se sitten mitä tahansa ja voitais parantaa. Ihmisistä revitään kaikki irti nykyään työelämässä.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti lonkkasi parenee! Ei ole kiva sairastaa. Pahinta on tiedottomuus. Minulla on myös lonkkavaiva. Luulen siinä olevan nivelrikon. Ärsyttävintä on, kun en voi nukkua toisella kyljellä ollenkaan:) Eikös ole sellainen sanonta, että "vanhuus ei tule yksinään" :D Hyvää viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti saat avun. Mulla on vielä aika paljon, tai jos nyt koskaan sitä kohtaan, eläkkeeseen, mutta lonkkavaiva on. Sain sen muistoksi 15 vuodesta päiväkodissa, matalat tuolit ja hankalat työasennot nääs, Nyt tässä uudessa virastohommassa on paremmin, mutta vielä kiukuttelee aika ajoin ja silloin tekee kyllä tosi kipeää, joten osaan pikkuisen ajatella miten sua särkee.. Onneksi teillä on siellä töissä niitä pyörätuoleja:)

    VastaaPoista
  6. Niin se vain on, että vaivat lisääntyvät iän myötä. Olen ajatellut, että täytyy ottaa vaiva kerrallaan ja pyrkiä pitämään mieli virkeänä. Kroppa rapistuu, mutta voivottelemalla menettää myös elämänhalun. Liikkumiseen liittyvät vaivat haittaavat elämää merkittävästi ja se harmittaa. Eikä kivun kanssa ole kiva elää. Olen ollut jo pidempään kokopäiväisen työelämän ulkopuolella, samoin Ukkokulta jonkun aikaa. Nyt hän jäi ihan virallisesti eläkkeelle. Rahaa ei ole ollut laisinkaan liikaa ja monista asioista ei voi edes unelmoida. Toisaalta arvomaailmaa tarkastamalla ja omia vaatimuksia madaltamalla elämä on ollut rikasta ja hyvää. Ruokaa on aina riittävästi ja koti ja lämpöä.
    Jokainen tekee päätöksiä kohdallaan, mutta vaihtoehtoja kannattaa joskus kokeilla - vaikka ei olisi edes pakko tilanne. Ja lisäksi sanoisin, että minusta on mukava puutarha-asioiden lisäksi lukea myös blogien takana olevien ihmisten elämästä muutenkin. Se tuo inhimmillistä perspektiiviä blogiin ja usein myös helpottaa ymmärtämään monia puutarhan hoitoonkin liittyviä asioita.
    Tsemppiä lonkkavaivoihin ja pikaista helpotusta.

    VastaaPoista
  7. Toivottavasti lonkka paranee. Paranemishaleja täältä.

    VastaaPoista
  8. Ei todellakaa ole helppoa olla tuollaisessa vaivassa.
    Rukoillaan että pian paranet.♥

    VastaaPoista
  9. Tällaiset vaivat eivät ole naurunasia! Niin pikkuinen vaiva kuin minulla, jalkapöydän vihlominen, niin täytyi lopettaa jooga ja itäm.tanssi. Nyt yritän juosta sen kanssa asiantuntijoilla...mutta onneksi eläkkeellä. Toivon sinulle paranemista!

    VastaaPoista
  10. Voi toivottavasti lonkkasi paranee ja saat selvyyden mikä siellä kaikertaa! Itselläni oli syys-lokakuussa bursiitti, joka onneksi tokeni kortisonilla.

    VastaaPoista
  11. Nivelvaivat ja luukipu on niiin ihan kauheaa, ettei sitä kenellekään toivo! toivottavasti saat avun mahdollisimman pian!! Itse käyn säännöllisesti osteopaatilla ja olo on helpottanut. Joka kerta kun siellä käyn löytyy aina vain niin kummallisia kipupisteitä. Suosittelen kuitenkin!

    Ihania lumikuvia, muistan nuo talvet, paljon lunta, pihalla valtavat vallit, mutta keväällä ne sulivat nopeaan pois. Rämmin silloin metsässä kameran kanssa, siitä jäi hyvät muistot!

    Ihania nuo kaksi edellistä postausta, upeita kukkia!

    VastaaPoista
  12. Ymmärän kaipuutasi juoksemiseen paremmin, kuin arvaatkaan. Oma juoksemiseni jäi lonkkavaivan takia ja mahoton, miten kaipaan juoksemista.
    Toivon hartaasti, että vaivasi selviää ja saat lonkan kuntoon. Sen eteen kannaattaa tehdä ihan kaikki. Jatkuva kipu jossain vie päivistä ilon.
    Kuvat ovat niin kauniin talvisia. Eikö nyt ole kunnolla lunta?

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)