torstai 22. tammikuuta 2015

JATKOA EILISEEN (VÄHÄ NIINKU JA VIELÄ MUUTAKIN)

Heippati,
Olen aika innoissani noita kylvöksistä. Saa nähdä missä vaiheessa menen seisomaan niiden viereen tuntikausiksi ja odottamaan pieniä vihreitä nousevaksi. Näissä siemenkylvöissä on yksi kumma mutta. Usein ne kasvavat oikein hienoiksi pikkutaimiksi, sitten ne vain yhtäkkiä alkavat näivettyä pois :(  Hyvin harvat sisälle kylvämäni taimet ovat päässeet suuriksi saakka. Sen takia teen perennojen kylvökset yleensä ulos, heti kun siemenet ovat kypsyneet.

Mutta nämä nyt kyllä onnistuvat eikö vain. Niiden on pakko. Ihan hulluna odotan, että saan keltaisen Meconopsiksen paniculatan, joka ei kuitenkaan ole sama kuin keltavaleunikko. Laitan tähän kasvin kuvan netistä ja joudun tietenkin edesvastuuseen tästä rötöksestä. Joskus olen (muutamaan kertaan) tullut maininneeksi, että olen aivan hulluna keltaiseen ja se hulluus ei tunnu vähenevän ollenkaan. Sen pitäisi nyt tyylini säilyttääkseni vähentyä, koska selvästi se on tulossa muotiin, ja minähän kartan kaikenlaisia muoteja, brändejä ja trendejä. Toistakymmentä vuotta  keltainen oli yleisesti   hyljeksittyjen värien listalla.


 Tässä kuvassa on Megacodon stylophorus. Tämä tuntuu myös tooosi mielenkiintoiselta. Kuuluu myös katkeroihin.

Ja tuo Hedychium näyttää tältä. On Afrikan kasvi, joten en oikein usko, että siitä olisi täällä ympärivuotiseksi ulkokasviksi. Mutta sitä on ilmeisesti tarkoitus kokeilla tuossa kokeilussa. En saanut siitä montaa siementä, mutta jospa saisin kaksi siementä onnistumaan, niin voisin toisen jättää sisäkasvatukseen.

Heh tää mun tietsikkapöytäni alkaa näyttää vähän keväiseltä ;) näppis vielä löytyy ja hiiri.

 Hämeensanomissa oli tänään aika hauska ilmoistus. Jo vuonna  1890 on osattu tuolla tavalla seuraa etsiä. Olisi kiva tietää onnistiko :)

Mulla esiintyy tuo sama termi "kainaloiseksi kanaksi" eräässä kirjoittamassani runossa ;) Tein sen runon joskus muinoin näiden lummelammikon saaren lintujen tarinaksi ja löysin sen vielä netistä ja kopsasin tähän.



Konkkonokka-allien synty

Tuli lintu kivenravosta, konkkonokkainen korea,
yksinänsä katselevi, arvelevi, aattelevi... 

                                   Eli päivän, eli toisen, eli kotvan kolmannenki 
                                 saaressa sanattomassa, rannassa rauhaisassa 

                       Kuva 

                                   Kävi otus puuta myöten 
                                    pitkähäntäinen retjake 
                                    kävi kivelle katsomaan, kysyi, 
                                    noin sanoiksi virkki: 
                                    Mitäpä sinä sureksit, mitä huollen huokaelet? 

                                    Sitä itken, sitä sureksin 
                                    kun ei oo mulla ystävätä 
                                    eikä armasta omoa 
                                    eikä susta armahaksi, pitkähäntäinen retjake. 

                       Kuva 

                                           Nousipa veestä koiras 
                                           konkkonokkainen komea 
                                          Ojenteli purstoansa, siipiänsä noin levitti 
                                           huomasi korean neion. 

                        Kuva 

                                              Pyörähytti silmiänsä 
                                              väänti päätä, niskoansa 
                                              itse tuon sanoiksi virkki: 
                                              Mitäpä sinä sureksit, mitä huollen huokaelet? 

                         Kuva 

                                                    Sitä itken, sitä sureksin 
                                                    kun ei oo mulla ystävätä 
                                                    eikä armasta omoa, 
                                                    tällä saarella asujaa. 
                                                    Oisko susta armahaksi, 
                                                    ikuiseksi ystäväksi? 

                                                Lausui koiras, itse tuon sanoiksi virkki 

                                                 Tuletko mulle omaksi, 
                                                 mulle koiraalle korskille, 
                                                ikuiseksi ystäväksi, kainaloiseksi kanaksi? 

                      Kuva 

                                           Eli viikon, eli toisen, eli kotvan kolmannenki 
                                           kunnes.... 
                                          Sanoi rouva herrallensa 
                                          sanan virkkoi, noin nimesi 
                                          Katso, on munoa kaksi 
                                          kaksi kaunista soreaa. 

                                          Ukko alas katsoi, väänti päätä 
                                          suuta mutrus 
                                          armaansa kaappas kainaloon.... 

                     Kuva 

Esitän Eliakselle sinne jonnekin nöyrimmät anteeksianeluni käyttämästäni runomuodosta sekä lainauksista :wink: ja samalla kiitokset suurenmoisesta teoksesta.

Psssst....nykyään saaressa asuvat myös näiden konkkonokka-allien kaksi jälkeläistä.

Tervetulotoivotukset uusille lukijoilleni, toivottavasti blogini jaksaa viihdyttää :) Tulkaa toki ilmoittautumaan ;)

Viihtyisää iltaa!

9 kommenttia:

  1. ♥mahtavan ihania lintuja, ja tarina!

    VastaaPoista
  2. Mukava postaus jossa monta asiaa. Siemenkylvöjä en ole vielä aloittanut, basilikalla yleensä aloitan ja keijunmekolla, mutta maltan vielä hetken.
    Hieno runokin löytyi täältä hupaisten lintupatsaiden lisäksi.

    VastaaPoista
  3. Onpa sinulla hauskoja juttuja taas, olet kyllä tylsäksi mörökölliksi harvinaisen hauska ;-)
    Enpä luule, että keltaisesta tulee muotiväri puutarhassa, vaikka se sitä olisikin sisustuksessa ja vaatteissa. Suunnittelijana minun täytyy usein kysyä, onko mahdollisia suosikkivärejä, entä inhokkeja, ja jos niin on, niin on satavarmaa, että keltainen on inhokki. Jostain syystä. Niin että ihanaa kuulla, että keltaisen ystävä julistautuu näin julkisesti keltaisesta pitäväksi! Hyvä keltainen!
    Se on nimittäin oikea aurinkoväri, ja niin paikallaan monessa paikassa, monien muiden värien tehostajana.

    VastaaPoista
  4. Keltainen on hieno väri oranssin ohella :)

    Oi, miten hauska ja onnellisesti päättyvä tarina suloisista konkkonokka-alleista!<3
    Iloista viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Upeat allit ja hieno tarina! Keltainen on ihana aurinkoinen väri, viehättää minun silmääni.

    VastaaPoista
  6. Mainio riimittely, mutta kyllä nuo tekemäsi konkkonokat ovat sen ansainneetkin. Minuun puree kalevalainen rytmi.
    Siemenet ja sen semmoiset asiat minä unohdan, vaikka kyllä minä kukista tykkään ja olen joskus ollut ihan pöhkönä istutteluihin ja puutarhahommeleihin.

    VastaaPoista
  7. Se kutkutus, jonka tunnet, kun ensimmäiset pienet vihreät alut tunkevat läpi mullan <3
    Mielenkiintoisia ovat sinun kukkasesi todellakin, toivottavasti itävät ja pääsemme ihastelemaan!

    Mikä konkkanokka pariskunta, elo sujuu mukavasti, kun on jälkeläisiäkin tullut ja asustelevat oikein omalla saarella :)))

    VastaaPoista
  8. mukaansa tempaava runo, aamukahvikin ehti jäähtyä kupissa, kun en malttanut kesken lukemista lopettaa:)) saakohan Konkkanokka perhe tänä kesänä uusia jäseniä?
    ps mul samantyyppisiä ongelmia bogini suhteen.. Teetkö muuten varmuuskopiot jutuista, etteivät häviä bittiavaruuteen?

    VastaaPoista
  9. Tuskinpa Elias pahastuu, sillä olet kyllä riimittänyt runosi tosi taitavasti. Mukavasti allit saivat ihan uusia ulottuvuuksia, kun olet tehnyt niille oman tarinan.
    Toivotaan, että kylvöksesi onnistuvat. Itse yritän olla tänä vuonna vähemmän malttamaton. Niitä nuupahtaneita taimia tulee sitä helpommin, mitä pidempään niitä joutuu täällä sisällä vaalimaan - olen huomannut.

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)