perjantai 27. helmikuuta 2015

KUTPAI VANHA TAMMI

Ehtoota,

Enpähän ole ennen moisessa murheen suossa rypenyt, mitä nyt olen ollut. En ole tiennyt tällaisesta mitään. Olenhan aina sanonut, että mitään kaamosmasennusta ei ole olemassakaan, keksitty kaupallinen juttu. Kirkasvalolamppuja myydään moisen varjolla.
Nyt kuitenkin tuon kipeilyn myötä vajosin minäkin johonkin suonsilmäkkeeseen, enkä oikein meinaa päästä millään ylös. Toinen käsi täällä kurottelee ylöspäin, hei heeeei....yritän parhaan kykyni mukaan saada toisen polven silmäkkeen reunalle.
Ei vaan, se tuli jo, nyt on enää toinen jalka haudassa ja kyllä minä senkin sieltä vielä ylös kiskon. Nyt sattui niin mukavaa ja mieltä piristävää, etten ollut osannut odottaakaan. Ja siitä mukavasta pääsee blogini lukijatkin osallisiksi :) Mutta enpä kerrokaan nyt enempää.

Mutta voi murhetta. Meidän kodin vierestä kaadettiin tammi. Sitä on jo muutama vuosi pohdittu, mutta ei sitä ole millään pystytty tekemään. Sehän on murha. Tämä tammi on seurannut elämäämme tässä talossa jo vuodesta -78. Muuttaessamme tänne se ei vielä ollut kovin suuri. Se on saanut katsella lastemme kasvavan ja muuttuvan. Se on antanut hyvän kiipeilytuen heille ja toiminut kaikkien kissojemme huvittelupuuna.  Se on ruokkinut paljon oravia ja närhiä. Ja nyt se sitten kaadettiin pois. Mitä pahaa se oli tehnyt?

 Tällainen siihen jäi, ehkäpä siihen tulee jotain.
Mukavaa viikonloppua toivottelee tylsääkin tylsempi.

15 kommenttia:

  1. Hei, hei tammi. Mikä sille tuli, kun piti kaataa? Koetahan piristyä, kohta on maaliskuu.

    VastaaPoista
  2. Kovasti jaksamista kipujen kanssa. Se vain tuppaa olemaan noiden kipujen sivuvaikutus. Eli vaikutus mielialaan. Ja vielä, jos on sellaista kipua, joka selvästi rajoittaa omaa tekemistä. Toivottavasti saat kipuun apua. Se on kumma, kun kivut vähenevät, sitten vasta huomaa, kuinka paljon energiaa kipu syö.

    VastaaPoista
  3. On se aina surullista kun vanha rakkaaksi tullut puu joudutaan kaatamaan. Siinä menee vuosikymmenet hetkessä ohi.

    VastaaPoista
  4. Kotipihan puut ovat kuin perheenjäseniä, mutta joskus niistäkin joutuu luopumaan. Voimia suosta rämpimiseen, kyllä sieltä pääsee pois kun aikansa talloo.

    VastaaPoista
  5. Hyvää matkaa tammi, tammien ikuiseen taimitarhaan, olet ollut matkan varrella pitkän taipaleen. Mörökölli, nyt käännetään sivua, tammi antoi pohjan uudelle, kauniille, ihanat muistot tammen paikalta ei häviä, se oli perheellenne ihanuus, nyt muisto, mutta kaunis muisto kuitenkin!

    VastaaPoista
  6. Tammen kaatamiseen oli varmasti joku syy, mutta pahaltahan se tuntuu. Suossa rämpimiseenkin taitaa olla jokin syy, mutta pohjalta on aina suunta ylöspäin. Koitahan jaksella!

    VastaaPoista
  7. Hei, tällaisiakin päiviä ja hetkiä on! Kyllä se toinenkin jalka sieltä ylös nousee...
    Taisi ollaihan pätevä syy tammen kaatamiseen? Jaksamista sinulle toivottelen.

    VastaaPoista
  8. Kyllä se toinenkin jalka suosta nousee! Kevät kaikkine ihmeineen ja ihanuuksineen lähestyy. Jos olisi marraskuu alkamassa maaliskuun sijaan, voisi olla vaikempi olla positiivisella mielellä :)

    VastaaPoista
  9. Puunkaato on ammattilaisen työtä. Isoa puuta kun kaupungissa on vaikea kaataa.
    Kesällä isoa puuta ei ole ikävä. Auringolla on tilaa paistaa ja lämmittää nenänpäätäsi. Vimahaleja täältä.

    VastaaPoista
  10. Niinpä, valotilanne muuttuu tuossa kovasti :) Tammihan on hieno ja persoonallinen puu, täällä asti niitä ei hyvin monessa paikassa kasva.
    Minä taas olen kokenut "kaamosmasennusta" joka talvi :) vaikka ei ole erityisempiä kipujakaan. Pimeä ja kylmä vaan ahdistaa. D-vitamiinista olen saanut vähän helpotusta. Tänä talvena taas on ollut muuta rasitusta ja väsymystä, jottei ole kerennyt paljon miettiä mitään muuta, kuin vaan jaksaa... jaksaa päivä kerrallaan. Onneksi nyt jo alkaa valoa olla ja lumihanget toivottavasti madaltuu.
    Tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
  11. Mitenkä se kaamosväsy nyt iski, kun kevään korvalle jo käännytään ja kaamos on kaukana takana päin? Johtuu varmasti surusta tammen takia. Jonkun aikaa kaipaat tammen jättämää tyhjää tilaa, mutta aika auttaa. Niin vain on kaikella elollisella om aaikansa.
    Tsemppiä.

    VastaaPoista
  12. Tiedän täsmälleen miltä tuntuu elää kipujen kanssa ja miten ne vaikuttavat mielialaan. Siitä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mitä on elää kipuhelvetissä. Voimia ja jaksamista sinulle. Sieltä suosta noustaan hitaasti, mutta varmasti ja tunnut olevan jo reunalle pääsemässä reilustikin.
    Mukavaa oloa jatkossa!
    Tammi ei siis ollut teidän pihalla? Kaupungin omistama vai naapurin? Joskus täytyy tehdä ikäviäkin päätöksiä, tuskin sitä ihan kevein perustein kaadettiin.

    VastaaPoista
  13. Mulle iskee joka kevät jonkinlainen masennus. Yleensä se tulee siinä vaiheessa kun maa paljastuu, mutta mikään ei vielä viherrä. On se kumma ihmisen mieli...
    Tuohon kannonpäälle tulee ihan takuuvarmasti jotain, sen melkein voi jo nähdä...
    Mukavaa viikonloppua ja leuka pystyyn:)

    VastaaPoista
  14. Joskus on voimaannuttavaa sukeltaa suonsilmäkkeeseen, mutta sinne ei oo hyvä jäädä. Että voimaa vaan pyristelyyn *virtuaalihalaus

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)