perjantai 11. syyskuuta 2015

PIKKU-LIISAN ISO IHMEMAA

Moro!
Ikinä ei oikein tiedä miten aloittaisi blogikirjoituksen, joten aloitin tällä kertaa morolla.
Kiittelen taas kaikkia kommenteista. Jotkut olivat nähneet jotain jutuntapaista jossain lehdessäkin. Itse en olekaan lehteä nähnyt, täytyy jossain katsoa ;) Olen toki raakaversion nähnyt s-postissa.

Minulla on ollut pikku pulma kaivonkannen kanssa. Tein siihen joskus vuosia sitten mosaiikin. Tein sen itsetekemästäni keramiikasta rikkomistani palasista ja osittain laatoista rikotuista. Nuo rikotut laatat eivät kestäneetkään, vaikka osa oli ulkolaatoitukseen tarkoitettuja. Tuossa ne nyt murenevat pois. Piti menneenä kesänä korjata se kokonaan omasta keramiikasta, mutta en ole nytkään ehtinyt. Koska näin siinä jonkun verran sammaloituneita kohtia, niin ajattelinkin, että nuo rikkoontuneet kohdat saavat sammaloitua. Autan sammaloitumista vähän ensi keväänä heti ensi töikseni niin siitä tulee pikkuisen shabby ;) Sitä odotellessani tein tällaista. Minkäslaisia kaivoja teidän toisten pihalla on? Kaikillahan ei toki ole enää nykyään kaivoa, mutta täällä periferiassa on ;)


Hain metsästä erilaisia sammalia ja peittelin kaivonkannen niillä. Laitoin hieman erikorkuisia kiviä sammaleen alle, jotta ei olisi liian tasainen. Sain kauppatuliaisena Ukkokölliltä muutaman syklaamin, pari meni tuohon. Hain VANHASTA SAUNASTA Pikku-Liisan, jolle tästä tuli ihmemaa jättikokoisine syklaamipensaineen.


Pikku-Liisa pohtii, uskaltaisiko kävellä sillan yli toiselle puolelle. Siellä on hirveän kokoinen hämähäkki.



Ei Liisa kyllä kovin pelokkaalta näytä.


Tällainen siitä tuli....

...ja tässä se on


 Viime syksynä kerroin, kuinka olen ihan sammaleen pauloissa. Alan pian sammaloitua itsekin, luulen ma. TÄÄLLÄ on viimesyksyinen sammalpostaukseni, jos joku haluaa kerrata.

           Hyvin tuo silloin istuteltu sammal kuitenkin lähti kasvamaan kiville, vaikka linnut heittelivätkin sen toistamiseen pois. Tämän kuvan otin tänään.

Siitä vähän sivummalle, näyttää tältä tällä hetkellä. 
             

Hyvä ihme, kun tuli taas pitkää juttua. Rattoisat viikonvaihteet teille kaikille :)



23 kommenttia:

  1. Ei ollut yhtään pitkä juttu ja aika ihana on tuo sammaljuttu!

    VastaaPoista
  2. Kaunis postaus! Alankin odottelemaan satupostauksia lisää!! Liisalla on kaunis ympäristö syklaameineen, ihana ja kaunis lahja, puutarhasi on täynnä kaikkea ihanaa ja sadunjuurta! Upea riikinkukkokin kaivonkannella, kissatarinoita unohtamatta! Upea tuo kuusi!

    VastaaPoista
  3. Jestas tuota puutarhasi lumoavaa vehreyttä. Hieno tuo kaivonkansi, voin kertoa ettei lähinaapureillakaan ole noin komeaa kaivonkantta ja se shabby kuulostaa oikein hyvältä. Kivaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
  4. Kylmaar onkin niinpal parempi tuo uudistettu versio!!

    VastaaPoista
  5. Hiano sammalkansi, mutta ei tuas vanahaskaa mitää vikaa ollu.

    VastaaPoista
  6. Voi juku,on niin todella paljon mun makuuni sun uusi kaivonrengas, ihku ihana on!

    VastaaPoista
  7. Upean sammalmaailman loit Pikku-Liisalle, mutta vähän sääli oli peittää se mosaiikkiversio, sillä epätäydellisenäkin se oli kaunis.

    VastaaPoista
  8. Minäkin olen sammalten ystävä, ne ovat sellaisia vihreitä pehmeitä pilviä.

    VastaaPoista
  9. ♥niin kaunis puutarha, lehdestäkin ihailin!

    VastaaPoista
  10. Tuosta kaivonkannesta otin kuvan eräässä Avoimissa puutarhoissa. Se on kaunis. Kaunis se on nytkin uudessa sammalpeitteessä.

    VastaaPoista
  11. Tosi ihana ihmemaa kaikkinensa <3 Meillä onkin pari kaivonkantta, joille tarttis tehdä jotain. Mosaiikkitöitä olen miettinyt, että mihin tekis, mutta eipä ole tulleet kaivonkannet mieleen :)

    VastaaPoista
  12. Puutarhasi on vielä niin täynnä vehreyttä. Se on satumainen, eikä näy vielä syksynmerkkejäkään.
    Sammaleista tykkään minäkin. Ne ovat parasta maanpeittoa, kaunista ja pehmentävää.

    VastaaPoista
  13. Kaivon kaksi oli kaunis ennen uudistustakin, mutta niin on hieno Liisan sammalpuutarhakin. Eikä ollut laisinkaan liian pitkä juttu.
    Kaivonkansi löytyy meidänkin pihalta, mutta sitä ei kuulemma saa peittää, jos on tarvis kaivoon joskus kurkistaa. Olen sitten piilottanut ruusupensaiden taakse.

    VastaaPoista
  14. Sammal on kaunista. Kaivon kansi on taideteos, samoin tuo Liisan ihmemaa. Jotkut kasvattavat sammalta piimän kanssa. Minulla on pihassani kiviä, joissa sammal kasvaa. Ikinä en halua ottaa sammalta pois.

    VastaaPoista
  15. Todella satumaisen kaunis on Liisan ihmemaa! Taitavat kaivonkannet olla useimmiten ihan sellaisenaan.

    VastaaPoista
  16. Kaunis ihmemaa! Nuo kaivonkannet ovatkin aika rumia ilman jotain somistusta.

    VastaaPoista
  17. Jos vain joskus saan kaivonkantta kohdalle niin haluan juuri tuollaisen, aivan ihanan teit . Olen myös sammalhöperö ja taidan nyt olla myös mökkihöperökin. Mikä autuus olla puutarha jossa saa touhuta.. pakko nyt pärjäillä ilman mut jospa joskus vielä ( anteeksi valittelut) Hyvää syksyn jatkoa Liisan ihmemaa seikkailuja seuraten

    VastaaPoista
  18. Oikein ihana ihmemaa! Ja ihana Liisa:)
    Meillä on kaivonkannen päällä pumppu (sähköinen)ja mies on tehnyt pumpun peitoksi pienen mökin siihen päälle.

    VastaaPoista
  19. kaunis oli kaivonkansi ennen somistusta, mut myöntää täytyy, et tykkään viel enempi Liisan sammaleisesta Satumaasta. meilkin toki kaivonkansia, etupihalla saostunkentän lähellä olevaa ei todellakaan voi peittää, sitä kun isäntä joutuu avaamaan harvase viikko. takapihalla olevan kakkoskaivon kansi onkin sit saanut sammaloitua ihan rauhas ja ei sitä äkkiseltään hoksaisi betonikanneksi lainkaan.

    VastaaPoista
  20. Kiitos paljon! Nyt minäkin tiedän, mitä kaivonkannelleni teen.

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)