maanantai 30. marraskuuta 2015

TERVEISET MARKKINOILTA

Heipä hei. Marraskuun viimeinen postaus. Marraskuu sujahti tosi nopeasti....en ehtinyt kissaaa sanoa....ainakaan kovin montaa kertaa :D

Kuten edellä kävi ilmi, Tylsä oli eilisen päivän markkinoilla, Metsänkylän joulumarkkinoilla. Pitkästä aikaa. En ole vuosikausiin käynyt muuta kuin asioimassa. Kyllähän siellä mukava oli seistä, palella ja turista tuttujen ja vieraitten kanssa. Ja tosi mukavaa oli, että moni blogini lukijakin kävi kättä puristamassa, jotkut kiittelivät kivasta blogistakin ja siitähän minä olin aivan hämmentynyt. Mutta kivahan tuollaista on kuulla. Kukaan ei kehdannut tulla toista mielipidettä kertomaan ;) Kiitollinen olen kaikille, jotka jotain ostivat, toivottavasti ostokset ilahduttavat ;)

Kukkelikuu, pöytäni on valmis! Sallin tämän kerran kuvanikin tänne blogiin. Suosituksena oli pukeutuminen vanhaan tyyliin. Moni ei tuota kuitenkaan noudattanut. Mulla kävi tuuri, kun yhdet vanhat kakkulatkin oli vahvuuksiltaan juuri sopivat lähinäkemiseen. Kauas en sitten paljoa nähnytkään ;) Takki oli niin suuri, että sinne mahtui kunnolla villaa ylle tai alle, miten sen sanoisi ;)

              Mutta kaiken ilon lisäksi sain siellä harmia ja sydännyrjähdyksiä. Paikalle oli tullut kaukaakin monenlaisten käsitöiden tekijöitä. Totisesti sydäntä riipi, kun ajan päättyessä he pakkasivat suurinpiirtein samat hienot työt takaisin autoon. Moni on koko syksyn innolla tehnyt tonttuja ja vaikka mitä talleroita saadakseen niitä menemään.  Todella vähän ihmiset ostavat käsitöitä, sen sijaan leivonnaiset menevät kaupaksi. Toisaalta ymmärrän kyllä, että ihmiset eivät lisää tavaraa halua, ei niitäkään viitsi ihan ostamisen takia ostaa.  Olen itse aina "boikotoinut" näitä leivonnaisten myyjiä. Heillä on kaikkeen muuhun verrattuna huippuhinnat, mutta kannattaahan ne pitää, kun väki ostaa. Mun boikotoinini ei ole vaikeaa siksi, kun meillä ei kuitenkaan kakkuja tms syödä. Kerran ostin jonkun maustekakun kannatuksen vuoksi jostain vanhusjutusta ja juhannuksen edellä heitin sen sitten pois. Ei kertakaikkiaan kukaan koske. Kun ajattelee kakun valmistusprosessia, niin se vie n. 10min. aikaa+ paisto. Ainekulut ovat mitättömät käsitöihin verrattuna. Mutta näin se vaan menee ;)
Onkohan tämä ihan vain hämäläinen ilmiö, vai toimitaanko näin muuallakin? Minä olen saanut sellaisen käsityksen, että muualla päin Suomea menisi paremmin kaupaksi. Vai senkö takia tännekin tullaan kaukaa, että ajatellaan, että jospa täällä.... kirjoitelkaa. Haluan kuulla :)
   Mutta sitten muuta. Tein silloin lumisina päivinä portaiden pikkuikkunaan lumipalloerho ;)

    Nyt ovat hoitokissatkin lähteneet kotiinsa. Pian meni neljä viikkoa :) Runsaasta ulkoilusta johtuen kummankin turkki tuli loistokuntoon. Kiittelyjä tuli omistajilta. Vaikka hieman moitettakin. Olivat kuulemma lihoneet, ja pöh. Enhän tuota kuitenkaan usko, lihasta ovat saaneet luiden päälle. On siellä ulkona sen verran juostu ja urheiltu :)

Mukavaa alknutta viikkoa ja ihanaista joulukuuta kaikille :)


19 kommenttia:

  1. Harmittaa, että vaikka on miten paljon porukkaa myyjäisissä tai markkinoilla,ihmiset tulevat vain katselemaan ja vaihtamaan keskenään kuulumisia. Käsitölle ei anneta arvoa mitään. Kirppikset vievät viimeisetkin ostajat. Ostin Mimosalle 100 % pässinpökkimät villasukat, jotka olivat upouudet ja kokoa 29 viidellä eurolla. Eipä siihen jää tekopalkkaa, kun olen huomannut, että jopa värjäyksiin käytettävä edullisempi villalanka maksaa mansikoita ja vitosella ei saa kuin pienen nyttösen oikeaa villalankaa. Ei voi kuin ihmetellä. Mietin, että tekipä mitä vaan käsillään, on siihen käytetty aikaa ja rahaa ja inspiraatiota ja luovuutta. Ostetaan mieluummin made in Honkong tuotteita. Ei mahdu minun kaaliin millään.

    VastaaPoista
  2. Koska itse kudon ahkerasti villasukkia, seuraan niiden hinnoittelua ja käsitöistä käytävää keskustelua mielenkiinnolla. Lienee iänikuinen ongelma osata hinnoitella tuotteensa niin, että se myös menee kaupaksi. Monet käsitöitä tekemättömät eivät ymmärrä, että materiaali maksaa, eikä mikään taikaiskusta heti valmistu. Ja että niille käsitöille halutaan myös hiukan katetta, koska monelle se on elinkeino, jolla on elettävä. Lisäksi käsityö on aina uniikki. Tavaraa tulee kauppoihin halpatuontimaista massoittain ja niihin tusinatuotteiden hintoihin sitten verrataan omatekemiä. Neulominen etenkin koetaan harrastukseksi, puuhasteluksi, jota tehdään, kun muuta ajankulua ei keksitä. Ihminen, joka tekee jotain itse omin käsin, yleensä osaa arvostaa toisen työtä ja ymmärtää silloin myös hinnanmuodostuksen.
    Joulumarkkinat ja -myyjäiset taitavat olla monelle hauska ajankulu. Ajetaan pitkiäkin matkoja katselemaan ja hakemaan tunnelmaa. Ei ehkä ole tarkoituskaan ostaa mitään. Monet myyjät taasen kiertävät eri tapahtumissa myymässä tuotteitaan. Huomasin Metsäkylässäkin pari sellaista myyjää, joihin olen törmännyt muualla. Etupäässä oli ilmeisesti kyllä paikallisia. Näinä aikoina, jolloin ihmisillä on rahasta tiukkaa, ensimmäisenä luovutaan kaikesta, mikä ei ole arjessa niin pakollista.
    Tänä jouluna yritän läpimurtoa ajatukselle, ettei aikuisten kesken enää ostettaisi lahjoja. Lahjoja on mukava antaa ja saada, mutta kun kaikilla on kaikkea. Silloin lahjan hankkimisesta tulee enemmänkin päänsärky. Mieluummin satsattaisiin hyvään ruokaan ja siihen paljon puhuttuun yhdessäoloon. Jos vaikka ostaa itse kunkin syntymäpäivänä jotain, mitä toinen todella haluaa ja toivoo, ajan kanssa lahjan hankkimiseen syventyen. Ne vähät ostokset, joita aion tehdä ja olen jo tehnytkin, ostan kyllä joulumyyjäisistä. Isoja rahoja lahjoihin ei minulla tänäkään jouluna ole sijoittaa, mutta sen vähän käytän kannattamalla jonkun kädentaitoja.

    VastaaPoista
  3. Itse osallistun myyjäisiin, siis myyjänä, kaksi kertaa vuodessa. Naapurikylän syysmarkkinoille, joissa paikalliset tuottajat myyvät omia tuotteitaan, samoin meidän oman kylän joulumyyjäisissä myydään vain kaikkea itsetehtyä. Molemmissa myyjäisissä myyn sekä käsitöitä, että elintarvikepuolta. Molemmat menevät yleensä hyvin kaupaksi, leivonnaisia ja mehuja ja hilloja ei yleensä tarvitse tuoda takaisin kotiin. Käsitöitä aina jää jonkin verran, mutta ei haittaa, ne eivät pilaannu :)
    Asiakkaat ostavat ruokatarvikkeita varmasti siksi, kun eivät osaa tai viitsi itse tehdä ja myyjäisistä saa "itsetehtyä". Jonkun perusmaustekakun ehkä sekoittaa kymmenessä minuutissa, mutta minulla menee esim. 120 karjalanpiirakan tekemisessä kolme tuntia+puuron keittämiseen kulutettu aika+paistamiseen ja uunin lämmittämiseen kuluva aika. Vaikka ne raaka-aineet eivät paljon maksa, työtä on sitäkin enemmän. Samoin kaikki laatikot, joita teemmme myyjäisiin, aloitamme hakemalla juurekset torilta, sitten ne kuoritaan, keitetään, paistetaan laatikot, ei ole mikään 10 minuutin homma sekään. Mehujen ja hillojen valmistus alkaa omalta mansikkapellolta tai marjapuskista....Olen iloinen, että asiakkaat arvostavat ja ostavat näitä valmistamiamme ruokia.
    Toiset eivät osaa arvostaa käsitöitä, toiset taas ovat valmiit maksamaan useammankin kympin hyvin tehdyistä ja laadukkaista villasukista.
    Varmasti se, että ihmisillä on jo niin paljon kaikkea, tai toisaalta rahat ovat sen verran tiukalla, että ns. koriste-esineiden sijasta ostetaan käyttötavaraa tai elintarvikkeita.
    Mutta kaikenkaikkiaan, käsityön arvostus ei ole vielä läheskään kohdillaan!

    VastaaPoista
  4. Olipas mielenkiintoinen postaus ja pitkiä vastauksia on tullut. Itse en oikein osaa ottaa kantaa tähän kun en ole koskaan ollut omien tuotteitteni myyjänä. Minulla on vaan ollut se käsitys, että itse tehdyt käsityöt myyvät hyvin. Mutta se on siis vain tuntuma, ei mikään fakta. Joka tapauksessa soisi, että tällaiset ihanat markkinat olisi edelleen ainakin ennen joulun seutua.

    VastaaPoista
  5. Mainio tuo: "Marraskuu sujahti tosi nopeasti....en ehtinyt kissaaa sanoa....". Tuo minunkin pitää opetella ;-) Minun aikani kuluu hitaasti, mikä ei kuulemma ole tavallista. Tuolla lauseella pääsisin kuitenkin samalle aaltopituudelle muiden kanssa - minä kun en tavallisesti kissoista juuri juttele ;-) (Tämä nyt ei välttämättä auennut kellekään muulle kuin minulle. Minusta se oli vallattoman hauskaa, niinkuin monet muutkin omat juttuni ;-)).

    Siitähän sitä ihminen maksaa, mitä itse ei osaa tehdä ja haluaa hankkia. Minä EN leivo, siksi mielelläni ostan joskus jotain myyjäisistä. Neulottuja sukkia en osta, sillä väsään niitä jatkuvasti suurella sydämellä. Koruja en valmista, siksi ostan mielelläni käsintehtyjä koruja.

    Vaan löytävätkö 'oikeat' ihmiset juuri oikeisiin myyjäisiin? Minä käyn todella harvoin myyjäisissä - lasten koulujen joulumyyjäiset aikoinaan olivat ainoa poikkeus. Enhän minä edes seuraa, missä niitä myyjäisiä pidetään...

    Ei ole helppoa...

    Ja vielä sen verran, että itse sukkia väsäävänä ymmärrän täydellisesti (tai ainakin sinne päin) sen määrän työtä, mikä hyvän sukkaparin neulomiseen / kutomiseen menee. Ja ymmärrän myös langan hinnan. Ikinä en onnistuisi elättämään itseäni neulomuksiani myymällä, vaikka kaikki menisivät kaupaksi. Neulontanopeuteni ei korreloi mitenkään kohtuullisen ja käypäisen hinnan kanssa. Siksi lahjoittelenkin tekemiäni sukkia vain harvoille ja valituille.

    VastaaPoista
  6. Olenpa kiitollinen, ettei eilen ollut yhtä raju tuuli mitä tänään. Tokkopa olisin markkinoille lähtenyt! Olisi lähtenyt varmaan tukkakin päästä! Minulla on sinulta ostetut kauniit tuikkukipot jo ahkerassa käytössä. =) Hmmm.... Enpä oikein osaa ottaa kantaa tuohon keskusteluun. Mietin vaan eilen, että jos olisin rikas, niin olisin saanut Metsänkylän joulumarkkinoilla menemään reippaasti rahaa. Niin paljon viehättäviä tuotteita siellä oli!!!

    VastaaPoista
  7. Itse käyn joskus ja jouluna markkinoilla ja lähes aina löytyy ihania käsitöitä itselle tai lahjaksi :) Seuraavat markkinat ovat joulukuussa, tässä lähellä Kauttuan Ruukinpuistossa. Ostohaavekin on jo olemassa, toivottavasti siellä on SE työ... mistä olen haaveillut :)
    - Ihanaa joulukuun alkua!

    VastaaPoista
  8. Jouluna leivon itse, sillä reseptit ovat osaksi jo mummoni aikaisia tai ainakin äitini. Tyttäretkin ovat tottuneet mun leipomuksiin ja ne tuovat joulua kun ollaan kaikki ihan mahdottomia makean perään. Olen kerran ostanut maustekakun tyttären koulun myyjäisistä ja ei se huono ollut, mutta ei ihan oman veroinen. Kuiva siis ja maustekakun pitäisi olla mehevä. Olen kerran käynyt Hämeen linnassa muistaakseni pääsiäismyyjäisissä ja kerran Wetterhoffin olisiko olleet joulumyyjäiset...ihan ahdisti se ihmismäärä. Olisi pitänyt harrastaa kyynärpäätekniikka, että olisi päässyt lähellekkään kojuja. Jotain ostin molemmista, mutta kuten itsekkin totesit niin ei oikeastaan taho kotiin enempää tavaraa. Mieluusti luopuisinkin monesta, mutta meillä on tämä yksi henkilö, joka vie kaiken ullakolle talteen, jos vielä joskus tarvittaisiin. Ymmärrän kyllä käsitöiden arvon, on niitä tullut itsekkin tehtyä ja jopa myytyä ihan pienelle piirille. Toisaalta eletään aika vaikeaa aikaa. Rahapussi ei oo pohjaton. Meillä ei osteta paljon mitään muulloin kun juuri jouluna! Lapsuuden juttu. Äitini jo aikoinaan panosti joululahjoihin, että edes silloin lapset saivat materiaa, samoin kun muut. Sen viettoon ihan säästettiin. Kaikkea oli paljon, ruokaa ja lahjoja. Elettiin sitten niukemmin muulloin.

    VastaaPoista
  9. Kyllä olen huomannut täälläkin joulumyyjäisissä että leivonnaiset menevät parhaiten kaupaksi. Viime vuonna olin myymässä. Parhaiten meni leivokset, myynnissä oli myös käsitöitä.

    VastaaPoista
  10. Kissa lihaksineen on nostettu oikein pöydälle :) Kaunis kissa!
    Multa on mennyt muissa kiireissä jo monet joulumarkkinat sivu suun, toivottasti vielä ehdin edes joillekin. Tuollaiset lumihiutaleet ostaisin, jos löytäisin!

    VastaaPoista
  11. Tuo on ihan yleis-suomalainen ilmiö. Minullakin on kirpparin joulumyymälässä kasa käsitöitä seisomassa, kauppa ei vaan käy. Ihmiset käy vaan katsomassa ja hokevat että osaisin minä itsekkin. Eipä se ole ihmekkään, ettei täällä sukat myy, kun eräs mummeli on taas tehnyt valtavan läjän sukkia ja myy niitä alle 10€ miestenkin sukkia, ei saa edes lankojen hintaa töistään. Minun apinoitani myydään Saksassa 45€ /kpl ja hyvin käyvät kaupaksi, täällä paikalliset eivät ole valmiita maksamaan edes 20€. Eräs ystäväni tekee päivittäin kirpparille kakkuja hintaan 12-15€ ja kaikki menee. Empä silti ala leipomaan ja kilpailemaan. Meillä kyllä syödään monta kakkua joulun aikaan, mutta enköhän noita osaa sen verran itsekkin tehdä, ettei tarvitse kiskurihintoja toisille maksaa =)
    Kiva tuo lumipalloverho. Antaako kissat sen olla rauhassa, meillä varmaan revittäisiin heti alas .
    Hyvän näköinen myyntipöytä sinulla kuitenkin oli. Olen vallan ihastunut noihin suuriin kettuihin, osaa ne vaan olla hyvän näköisiä.

    VastaaPoista
  12. Harkitsin sunnuntaina tuonne tulemista. Harmi, etten tullut, sillä nuo keramiikkatyösi ovat ihania ja ehkä joku hahmo olisi saanut kodin pihaltamme :-)

    Yleensä myyjäisissä ja markkinoilla ihastelen tekijöiden kädentaitoja ja kekseliäisyyttä, mutta kun mihin niitä kotona asettelisi ja saisi mahtumaan. Eli kuulun siihen myyjien kannalta harmilliseen kävijäryhmään, joka hakee vain tunnelmaa.

    VastaaPoista
  13. Kaikenkaikkiaan käsitöiden myynti on vähentynyt. Ihmiset ostavat halvalla, Kiinassa tehtyjä tuotteita mieluummin. Eivät ymmärrä sitä, miten paljon aikaa menee käsitöihin. Olen itsekin (entinen) käsityöläinen ja tämä ilmiö tuli tutuksi messuilla ja myyjäisissä.

    VastaaPoista
  14. Ihana tuo alin kissakuva :) suloinen.
    Eipä usein tule käytyä myyjäisissä, kun en kuitenkaan mitään osta. leivonnaiset tulee tehtyä vanhoilla hyviksi havaituilla ohjeilla ja niistäkin suuri osa menee kompostiin. Piparit menee meillä vaan suihin yleensä.
    Neuleita en osta koska neulon ite ja on monet sukat varastossa. Vieraillekaan en ala neuloa, kun on niin hidasta ja langat maksaa.

    VastaaPoista
  15. Näin se on täälläkin. Olen ollut ostajana että myyjäni kyläni myyjäisissä. Naiset tekevät todella paljon töitä, kaksi kertaa vuodessa! Leivonnaiset menevät kaupaksi ja varsiluudat, mutta käsityöläiset ovat ihmeissään, kun sukkia kalliiksi sanovat. Ei käsitöille vieläkään paljoa arvoa anneta. Kaikkea Thaimaa-krääsää kyllä ostetaan, muovia ja kertakäyttöstä sähkötavaraa. Milloin me herätään!!!

    VastaaPoista
  16. Kyllä minäkin joulumarkkinoilla käyn. Ostan joskus sekä leipomuksia ja käsitöitäkin. Kun itsekin leivon ja teen käsitöitä, niin tiedän kuluaineiden hinnat suunnilleen ja osaan myös arvostaa itsetehtyä.
    Olen huomannut saman, mitä monet muutkin, kauppa käy verkkaan markkinoilla. Katselijoita, ehkä ideoiden etsijöitä on enemmän. Viime aikojen markkinat ovat menneet osaltani hieman "ohi", sillä olen ollut letunpaistajana kyläyhdistyksen teltalla.

    VastaaPoista
  17. En käy markkinoilla oikeastaan ikinä. Yritän välttää ostamista. Kirppareilla pysyttelen tiukasti kirjoissa. Leivotaan ihan itse omaan tarpeeseemme. Käytämme terveellisiä raaka-aineita ja haluamme tietää raaka-aineet.

    VastaaPoista
  18. Hei, en saanut suurennettua tuota kuvaa. Huomaan tuolla ihania kettuja ja karhuja sinulla. Sellaiset kiinnostaisivat minua.

    VastaaPoista
  19. Mulla on kokemusta pöydän molemmilta puolin. Harmittaahan se vietävästi, jos joutuu raahaamaan melkein kaikki tuotteensa takaisin kotiin.Ihmiset kulkee vaan katsomassa ja hypistelemässä (ja ottamassa mallia, "kyllä minäkin tuollaisen voisin tehdä..."). Toisaalta itekin kierrän läpi useat markkinat ja joulumyyjäiset lähistöllä, enkä aina osta kovinkaan paljoa. Jos löydän jotakin sellaista, mitä en osaa tai jaksa alkaa tekemään, ostan ne joltakin taitavammalta tekijältä. Harmillisesti täällä on viime aikoina ollut yleisökato markkinoilla, varmaan kehnon sään takia.
    Leivonnaisia en ole paljoakaan myynyt, mutta ite ostan aina jonkun muun leipomat joululimput ja ruisleivät jouluksi.

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)