torstai 5. marraskuuta 2015

VOIHAN VIETÄVÄN VINTAGE KUN SE VIE

Heippa! Ihan aluksi tässä toivotan tervetulleiksi uudet seuraajat Irenen ja Pauliinan. Kiitos teille. Toivottavasti blogini jaksaa kiinnostaa.

Niin tuo vietävän vintage. Joka syksy se villitsee aina enemmän ja enemmän. No kyllä se kesälläkin villitsee, mutta jotenkin se ottaa syksyisin ylivallan.

Minusta voisi jo olla joulukuu. Voisi olla vaikka joulukuu 1 ja joulukuu 2. En ole ollenkaan jouluihminen. Mutta olen joulunalusihminen. Kovasti tekee jo mieli laittaa monenlaista jouluista ja vähän se on jo alkanutkin. JOuluna se kaikki on sitten ohi.Viime päivien lämpöiset, aurinkoiset säät melkein tulivat pilaamaan hyvän alun. Mutta viime yönä olikin jo pakkasta ja se kuurasi paikat valkoisiksi ja kimaltaviksi. Näin pitää ollakin :)
Olen jo kantanut kesäroippeet pois etukuistilta. Toin sinne vanhat luistimeni taas talvikoristeeksi.

Niiden tarina: Luistimet ovat 50-60-luvun vaihteesta. Ne ostettiin 60-luvun alussa isosiskolleni osto- ja myyntiliikkeestä. Sen jälkeen minä sain ne urheiluvälineekseni. Tulikohan noilla juurikaan urheiltua. No tuli toki. Suurin osa liikkatunneista meni kuitenkin lumihangessa seisomiseen, koska nilkat muljuivat jään päällä miten sattuu. Kuvistakin näkee, miten nahka on haitarilla nilkkojen kohdalta. Noissa vanhoissa luistimissa ei ollut mitään vuoria eikä liioin nilkkatukia, pelkkä nahka vain. Jossain vaiheessa ne on maalattu paremman näköisiksi, mutta nekin maalit ovat jo rapistuneet.


     Laitoin niihin nyt valkoisiksi maalaamiani koivunoksia.
Ja koivunoksiin laitoin muutamia pumpulipalloja ja pari sydäntä. Sydämet tein pahvista repimällä. Repimällä tulee minusta mukava, pehmeä reuna. Lakkasin sydämet askartelulakalla, jotta kestävät paremmin kosteutta.


Toin myös tämän tytön pään pihalta kuistille.


Muutama aika sitten kyselin täällä mielipidettä. Pesenkö jäkälät ja sammaleet pois, vai enkö pese. Jälkimmäinen vaihtoehto sai enemmän kannatusta, enkä sitten pessyt. Kymmenisen vuotta on siitä, kun sen tein. Alkuun pesinkin, mutta nyt on ollut jo monia vuosia sammaloitumassa. Eipä siitä enää alkuperäistä keramiikkapintaa näy. Se oli uutena valkoinen :)


Vintagea sisällä. Iki-ihania valokuvia Ukko-köllin esi-isistä ja äideistä. 1920-luvun alulta lähtien. Isossa kuvassa rattaita työntää 1-vuotias Mörökölli.

Tämä kuva on vielä vanhempi. Vahinko, että siinä ei ole vuosilukua.

Mutta katsokaas, miten kaunis se on takapuolelta :)

Tällaisiin oloihin päätän tämänpäiväisen lähetyksen :) Iloista oloa teille kaikille!

Klik, klik, kuvat suurenee :)


19 kommenttia:

  1. Hei! Olisi kiva nähdä koko terassi ja kaikki "sisustukset" samassa kuvassa

    VastaaPoista
  2. Kaunis nostalginen postaus! Ihanat kaunarit!

    VastaaPoista
  3. Ihanasti sammaloitunut tuo kaunis tytön pää. Onneksi et pessyt.

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus. Kauniita kuvia ja kauniita kohteita. Nuo vanhat valokuvat ovat aivan ihania. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  5. Minullakin on tuollaisia vanhoja valokuvia. Harmi vain, ettei enää ole elossa sellaisia ihmisiä, jotka tunnistaisivat valokuvien henkilöt. Aikanaan kuvat periessäni en älynnyt kirjata ylös kuvattuja ihmisiä.

    VastaaPoista
  6. Kuistisi on valmis talveen. Näyttää sievältä.
    Vanhoilla valokuvilla on arvonsa. Valitettavasti minulla niitä ei ole, ei edes itsestäni, kun olin pieni.

    VastaaPoista
  7. Oletkin siis oikea taiteilija puutarhanhoidon lisäksi. Tuo tytön pää on todella kaunis teos ja patina vaan parantaa sitä.
    Vuodenaikojen vaihtelut laittavat ympäristön koristeluun vauhtia. Kyllä nyt on kohta talvi tuloillaan, kun luistimet ovat päässeet kuistille. Aamulla oli maa ihan kuurassa ja sai skarabata auton ikkunoita ihan tosissaan.

    VastaaPoista
  8. Kuvaaminen oli ennen iso tapahtuma. Upea poseeraus ja hieno tausta vanhassa kuvassa!

    VastaaPoista
  9. Suloisen kuluneet luistimet :-) Nuo vanhat valokuvat ovat aarteita!

    VastaaPoista
  10. Ihania nuo vanhat valokuvat! Ja tuontapaisilla luistimilla minäkin luistelin. Oli järvi vieressä ja siihen aikoihin lumettomat kirkkaat jäät, ainakin joinakin talvina :)

    VastaaPoista
  11. ♥oi mitä ihanuuksia! Taitava sinä!

    VastaaPoista
  12. Vanhat aarteet ovat ihania! Upeat kaunoluistimet! En saanut koskaan kaunoluistimia, kaverini sai siskonsa vanhat oikein beiget, hienot minusta. Sain vain hokkarit ensin ja sitten pikaluistimet, liian isot. Aloin luistelun jo varmaan kolmevuotiaana, suuriin noin 37 numeroisiin luistimiin laitettiin kelistä riippuen huopatossut tai kumisaappaat ja sitten luistelemaan. Pappa aina pelkäsi että kaadun ja päästä tulisi kaksi kissankuppia, ei onneksi tullut vaikka kaaduinkin. Upeaa kun noin 7 vuotiaana sain oikeat terotettavat pikaluistimet, isän mielestä oikea pikaluistelija kangistuu niin hiihtäessä tai kaunoluistimilla luistellessa. Pikaluistelija minusta tuli ja sain ekat omat kaunoluistimet isännältä kun lapset olivat pieniä, se oli suuri juhlapäivä, olin silloin reilusti yli kolmikymppinen!

    Nuo sinun patsaat ovat ihania!

    VastaaPoista
  13. Kaunista taidetta, nuo luistimet ovat huikeat.

    VastaaPoista
  14. Alimman kuvan ikää voi selvitellä Suomen valokuvamuseon kautta. Heillä on kattavasti netissä esille eri valokuvaajia ja milloin ko. kuvaamot ovat olleet toiminnassa. Jos googletat tuon valokuvaamon niin saat osviittaa. Lisäksi henkilöistä voi päätellä että kuvassa on ehkäpä vauva isoisänsä kanssa (voi olla myös isä isä sillä ihmiset vanhenivat ennen aikojaan noihin aikoihin). Onko suvussa syntynyt vauvoja 1800-luvun lopulla.

    VastaaPoista
  15. Vihdoin löysin tänne virtuaalipuutarhaan, kun asustelen tässä "metsän toisella puolella" ja kävin kesällä tutustumassa puutarhaasi livenä, jääde aivan sanattomaksi. Mukaan lähti muutama taimi, joista varsinkin corydalis ophiocarpa:n kasvu on riistäytynyt käsistä. Hyvää joulun odotusta sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  16. Oho, melekoset luistimet, wau. Ja samaa linjaa on vanhat kuvatkin. Upeita, ajan hampaan nakertamia.
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)