sunnuntai 5. helmikuuta 2017

TOUHUILUJA

Hei kaikille teille!
Täällä jälleen, palaan kirjoittelemaan jotain, en tiedä vielä mitä, mutta näppäisy kerrallaan menen eteenpäin.
Talvi menee nyt menojaan aika hyvää vauhtia. Ja sehän tietää sitä, että vimmaa pukkaa. Taitaa olla nyt minulla kaikkein kovin vimma vuosikausiin. Siemeniä ja kasveja on tilailtava sieltä ja täältä. Viimevuotiset Gardener's Worldit on katsottu ja jonkun verran edellisvuotisiakin. Nyt vain uusia odottelemaan. Se vain, että sitten keväämmällä ei ehdi enää katsoa, ne jäävät odottetemaan ensi talvea. Monen monia puutarhalehtiä on ostettu ja luettu.
Kuulumisia: Jotkut siemenkylvöt ovat jo itäneet, jotkut hyvinkin mallikkaasti, jotkut eivät ollenkaan. Nyt seuraa itäneiden kylvösten siirtyminen viileään Pikku-Madeiralle.
No niin, siitäpä pääsinkin seuraavaan aiheeseen. Olen vähän siivoillut Madeiralla. Siistinyt kasveja ja imuroinut kuivia lehtiä pois. Tässä ekassa kuvassa hieman näytettä, millaista siellä oli. Tämä on wisterianurkka ja wisteria on tiputtanut kaikki lehdet. Nurkkaan on tupattu talvetettavia ruukkuja.

Mutta kyllä siitä siistiä tuli. Tuossa ruukussa on yksi pampaheinä. En ole tiennyt pitäisikö nuo viimekesäiset heinät katkoa pois. Nyt tiedän, pitäisi. Menen siis leikkaamaan tuota pikaa. Monty Don sattui juuri näyttämään asian tänään katsomassamme jaksossa.
Puya rehottaa mehikasvinurkassa. Saa nähdä milloin se kukkii. Voi kertoa, että Puyaa ei tee mieli siistiä, eikä sitä voikaan. Sen lehtien reunat ovat niin teräväpiikkiset, että ei ole minkään muun. Ruusujen piikit ovat todella lempeitä näiden rinnalla 😁
 Persikassa on todella paljon nuppuja. Jokainen oksa noin täynnä. Viime kesänä se teki kaksi hedelmää. Toinen putosi jo melko pienenä, eikä toinenkaan viihtynyt puussa kiinni kypsäksi asti. Saatiin kuitenkin maistaa raakaa hedelmää.
 Pelakuut talvea viettämässä, niihin en ihan vielä kajoa.
Lumihiutale kukkii muutama kukka kerrallaan koko talven....ja siementää. Kuinkahan paljon siementaimia mahtaa tänä keväänä tulla.
       Liljapuut viettävät talvet täällä...
...ja jokapaikassa leviää muratit
 Siinäpä hieman kuulumisia Pikku-Madeiralta. 
Seuraavaan asiaan 😃 Tämä ei sitten ole mikään mainos, kerron vain. Ukkokölli, tuo meidän puupää, sai lahjaksi tällaisen kirjan. Onko kukaan teistä lukenut? Siinä kerrotaan puiden sielunelämää niin tarkoin, etten tiedä voinko itse lukeakaan. Jos luen, niin en tiedä voinko enää ainoatakaan saunavastaa tehdä 😄 Jouduttiin kyllä kaatamaan taas muutamia puita metsiköstä. En tiedä mahtoivatko muut puut ahdistua moisesta pyövelöinnistä. Kirjan mukaan ahdistuvat ;)
 

 Kirjassa selvitettiin myös se, minkä olemme todenneet ja sitä ihmetelleet. Se, miksi kauriit kihnuttavat juuri erikoisempien puiden runkoja, vaikka tarjolla olisi kuinka paljon puita. Ne siis todellakin ottavat niistä erilaisia tuoksuja itseensä, kuten arvelimme, tavallisten puiden tuoksut ovat liian tavallisia. Aika inhimillisiä, sanoisinko 😊 Hommasimme riistakameran, ihan muista syistä kuin kauriita katsellaksemme, mutta on sinne kauriskuviakin tullut. Kauriithan olivat vasta viime talvena meidän tontillamme ensimmäistä kertaa. Minähän olen niitä aina toivonutkin 😕Viime kesänä sitten rakennettiin puolen tontin ympärille aita, kun joku kuvitteli, että ei tarvitsisi jokaista puuta erikseen aidata. Heh, heh. Ne täytyy silti aidata erikseen. Hemlokit, eri lajiset lehtikuuset ym. erikoisemmat havupuut, niihin on kaikkein paras kihnuttaa sarvia. Yhtenä aamuna oli kolme kaurista ihan pihassa kasvihuoneen vieressä. Jotain touhusivat mustassa viinimarjassa. Kun olivat lähteneet pois, menin katsomaan. Yhtään oksaa eivät olleet katkaisseet, olivat kai siitäkin ottaneet vain tuoksua. En olisi ollenkaan pannut pahakseni, vaikka olisivat sen leikanneetkin 😀 Mitään en eivät ole täällä tähän mennessä syöneet.
Ulkona pilkistelevät ainavihannnat lumen alta...
 ...ja suuret osat tonttia ovat taas tiipiikylänä...
...auringonvaloa alkaa olla yhä enemmän...
 ...niiin paljon, että kohta pian on tällaista...
 Talviajan puutarha-askarteluja on ollut kylttien valmistaminen. NIitä on tehty eri tavoi. Puille on levyyn kaiverretut kyltit, perennoile vähän toisenlaisia. Saatte arvailla, mitkä ovat Ukkoköllin käsistä ja mitkä Mörököllin.
 Talven askareitahan on myös linnunpönttöjen puhdistus. Jos ette vielä ole sitä tehneet, niin kipin kapin kiipeilemään puihin. Viime kesänähän niitä leskettiin, montako niitä on. Montakohan niitä oli, en muista ollenkaan 😂 Mutta seuraava ei ollut kiva löytö. Kaksi pikku pikasta ovat kuolleet, nokkakin jäänyt auki henkeä haukkoessa tai äidin perään huudellessa. Kesällähän laitoin kuvaa ja kertomusta yhdestä pesästä pudonneesta, joka myös menehtyi meidän hoitoyrityksistämme huolimatta. Oli juuri samankokoinen, ja arvelen, että olisi samasta pöntöstä päässyt ylös. Surkeaa. Julma on luonto.
Nyt kyllä lopetan, muuten tästä tulee kirja 😃
Palajan piakkoin, ehkä kerron sitten kylvöistäni, niiden onnistumisista ja epäonnistumisista :)
Heippa!

18 kommenttia:

  1. Hienoja kylttejä olette tehneet! Voi linnunpoikaparkoja, surullinen löytö. Teillä on tyylikkäät talvisuojaukset, kaikki niin samanmallisia pyramideja. Meillä on vaikka minkämuotoisia lieriöitä ja kuutioita. Hyvää Runebergin päivän iltaa!

    VastaaPoista
  2. Teillähän on Pikku-Madeira todella sellainen, jonne voi mennä talvella etelänmatkalle! Ihana paikka.

    VastaaPoista
  3. I have no means to store garden plants in the apartment, so they do not have. I can not, like you, to look at them and see that they live and are green or have and buds. Regards.

    VastaaPoista
  4. Siivosit sitten kevään sisälle Madeiraan! Tuo persikka on pian valtavan upeassa kukassa - sitten odotamme kuvia tänne blogiin!

    Kauriita on täälläkin käynyt muutamaan otteeseen, en toivo niistä pysyvää asujaimistoa. Ei ne vielä ole mitään syöneet, mutta piankos nuo huomaa ne kalleimmat puuvartiset. Suojaukset kun on mitoitettu rusakoille. Kaikkea ei täälläkään saa verkotetuksi, vaikka teinkin verkotuksen ennätyksen.

    Nimilappuaskartelu pitäisi tehdä viimein - ennen kevätkiireitä. Mulla on perin tylsä ja proosallinen versio laminoiduilla, kuvattomilla lapuilla. Kestävät puolenkymmentä vuotta ihan helposti ja on halpaa toteuttaa.

    VastaaPoista
  5. Meikäläinen puunhalaaja meinasin jo tuon kirjan hankkia englanninkielisenä, mutta nyt kun se on suomennettu, on se ostoslistalla. Saa nähdä tuleeko joskus se hankittua. Kauniilta näyttää talvinenkin puutarha teillä, ihanaa että kevät on ehkä vain parin kuukauden päästä. Samaa olen minäkin iltaisin tehnyt, monta hetkeä Montyn seurassa! Voi pikkilintuja, sydäntäsärkevä tuo viimeinen kuva.

    VastaaPoista
  6. Olipas se mukava postaus, piti lukea vielä toisenkin kerran. Kivoja nimikylttejä olette tehneet, ne ovat todella tarpeellisia puutarhassa. Ihan itseä varten ja myös vierailijoita ajatellen. Hieno tuo persikka! -Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  7. Kirja on omistuksessa ja luettu. Mielettömän jännää lukemista. Suosittelen.

    Kiva kun olet taas mukana:-))!

    Moi ja hyvää vointia!
    /Anja

    VastaaPoista
  8. Olipa sinulla monenlaista koskettavaa juttua! Tuo kirja pitää ostaa jostakin. Kiitos vinkistä!
    Hyvää kevään tuloa Sinulle!

    VastaaPoista
  9. Ostin joululahjaksi puita rakastavalle perheenjäsenelle. Ehdin itse lukea kurkistellen muutaman luvun. Tuohon kauriskohtaan en ehtinyt. Meillä kauriit ovat sarvillaan hanganneet kuoliaaksi mm. kokonaisen lehtikuusimetsä istutuksen ja sen lisäksi pihan ja puistometsän harvinaisemmat puut. Ne on kyllä suojattava hyvin jos haluaa vähänkin erikoisempia puita istuttaa. Omorikakuusi ei ole niiden "harvinaisuus-listalla".
    Ihana paikka tuo Madeira!

    VastaaPoista
  10. Tuollaisen Madeiran ottaisin mielelläni meillekin. Siitä unelmoidessa odottelen tulevia postauksia kukkivasta persikasta.

    VastaaPoista
  11. Paljon on talvetettavia sinulla. Noita pesästä pudonneita on täälläkin hoivailtu ja hyvin tuloksin.

    VastaaPoista
  12. Oi ja voi, kukkiva persikkapuu! Tuosta välkeorapihlajasta olis kiva kuulla lisää. Googletin sen ehti ja Mustilassa sitä näytti kasvavan, sieltä saattaisi saada taimen. Millaisessa paikassa kasvaa sinulla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo meidän välkeorapihlaja on vielä pieni n. 40cm. Siemenestä kasvanut. On aurinkoisella paikalla vanhassa heinäpeltomaassa. Otin tuohon kuvaan vain nuo muutamat kyltit. Niitä on nyt tehtynä pikkusta vajaa 200, ja lisää vielä tulossa varmaan ainakin 100, joten luulisi olevan tulevana kesänä aika hyvin kasvit nimettynä, kun niitä on kuitenkin ennestääkin melkoisen paljon nimikylteillä varustettuna :D

      Poista
  13. Tuollaisen madeiran ottaisin mielelläni tänne meillekin!

    VastaaPoista
  14. Kiva postatus kaikkinensa.Pikku -Madeira on ihana juttu.Oottepa olleet ahkeria ,kun noin mahottoman paljon nimikylttejä ;) Voi surkeus noiden pikkulintujen kohtaloa miten,surullista nyyh...nyyh...

    VastaaPoista
  15. Taidan olla liian herkkis tuolle kirjalle. Voi lintuparkoja! Kaunis, talvinen puutarha ja tuo Madeira on huippupaikka.

    VastaaPoista
  16. Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
    ”Puh!” kuiskasi hän.
    ”No mitä?”
    ”Ei mitään”, sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
    ”Tarkistin vain että olet siinä.”

    Hyvää Ystävänpäivää

    VastaaPoista
  17. Kyllä sinun kelpaa, kun on tuo pikkumadeira. Minulla ei ole oikein tiloja talvehdittaa kukkia eikä liioin esikasvattaa juurikaan mitään sisällä. Voi voi pikkulintuparkoja :( Mukavaa helmikuun alkua ja tietysti hyvää ystävänpäivää tv Liisa

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)