maanantai 14. toukokuuta 2012

JATKUU

Nonnih, äitienpäivä on lusittu. Voiko kukaan arvatakaan, että tämä tylsimys ei tietenkään tykkää äitienpäivästä vähääkään. Nuorempana suorastaan vihasin sitä.  Miten monille ihmisille se on pelkkää tuskaa. Lapsettomille, jotka haluasivat olla äitejä, muistutetaan tästä joka vuosi. Koulussa on pakko väkertää imelää kiitoskorttia rakkaalle äidille kaikesta ihanasta minkä hän soi. Kaikki ne huudot ja solvaamiset, kaltoinkohtelut, äidin kankkuset ja kännisikailut on kiiteteltävä äitienpäivänä. Ja juuri nuo kuvaamani äidit ovatkin sitä vaativaisinta sorttia. Pakko on kiitellä, kun muuten siitä saa taas kuulla ja tuta.  Hirveetä.  Sitäpaitsi on paljon lapsia, joilla ei ole äitiä ollenkaan, joka kuitenkin saattaa olla parempi vaihtoehto, kuin tuo edellinen.

Mutta meillä näin ei satu olemaan ja lapset ja lastenlapset ovat lahjojani, muuta en haluakaan. Pikkuisin kävijä oli nyt  tuo 7 viikkoa täyttävä Aarre-poika, joka  varsin tomerana naureskelee ja jutustelee.

Orvokkeja äideille: Tuoksuorvokit kukkivat nyt täyttä häkää. On polvistuttava nuuhkaisemaan tuota namumaista tuoksua. Ylös asti se ei tule., mutta polvistuminen kannattaa.


 Violetit palloeskot ovat vissiin nyt parhaimmillaan, kun pari päivää sitten oilvat vielä hieman nuppuisia.


Tää narsissi on nimeltään 'pink bride'


8 kommenttia:

  1. On Äitejä jotka ymmärtävät aarteen arvon ja äitejä jotka eivät pysty typeryssokeudeltaan näkemään puhdasta rikkautta, lapsen rakkautta.

    Vahvimmat meistä on sirpaleista tehty. Niin sanotaan. Vaan kipeästi ne haavat kirvelevät, ennenkuin arpeutuvat.

    Onnellinen Sinä, kun olet rikkautesi ymmärtänyt!

    VastaaPoista
  2. Oivallisia ajatuksia ja hienoja kuvia!
    Käväise hakemassa tuunuste blogistani ja jaa sitä eteenpäin!

    VastaaPoista
  3. Aivan,olet NIIN oikeassa, toinen varsinainen kaupallisuuden riemuvoitto on isänpäivä, onneksi sitä ei vietetty silloin kun itse olin lapsi, mun isäni kuoli onnettomudessa kun oli alle kouluikäinen, tapaus oli traumaattinen enkä todellakaan olisi halunnut saada siitä muistutusta siinä muodossa kun nykyiset isän- ja äitienpäivän pakkoaskartelut päiväkodista ala-asteen kuudenteen luokkaan asti tekevät.Hehkutukset ja pakkoaskartelut ovat varsin ikäviä niille lapsille joilla ei syystä tai toisesta ole jompaakumpaa tahi kumpaakaan vanhempaa.
    Meillä äitienpäivän vietto on kovin riehaton tapahtuma,kotonta poistuneet tulevat käväisemään ja kahvia hörpätään, kakkua ei juuri kukaan tykkää syödä, syödään siis vaikkapa raparperi piirakkaa ja pitsaa kuten tänä vuonna, äitienpäivä on jokapäivä, on turhaa sitoa sitä yhteen päivän vuodessa.

    VastaaPoista
  4. Niin se äitienpäivä taas meni. Lapset kävivät, mikä on aina ilon aihe.
    Ja se on totta, että lasten, joilla ei ole äitiä, ei pitäisi tehdä korttia lainkaan, tai sitten tekisivät vaikka mummoilleen, tai jollekkin muulle, kelle nyt itse kortin haluaisivat antaa.

    VastaaPoista
  5. Kauniita kukkia! Juhlapäivät herättää aina monenlaisia ajatuksia, onneksi arkea on enemmän.

    VastaaPoista
  6. Voihan tylsimys sun kanssasi, jos et äitienpäivästä tykkää. Mutta tottahan tuo, että kaikki eivät äideiksi pääse vaikka kuinka haluaisivat ja toisaalta taas äideiksi pääsee vaikka ei olisi edellytyksiä.

    VastaaPoista
  7. Minäkin koen äitienpäivä hössötyksen jotenkin rasittavana. Juhlimme yleensä matalalla profiililla. Tänä vuonna ei saatu kakkuakaan, kun piti käydä kakkukahveilla Marjamäen Pajutilalla ja lähdettiin mökiltä niin myöhään, että se oli jo mennyt kiinni. Tuollaista tuoksuorvokkia haluaisin minäkin, mistähän sitä saisi...

    VastaaPoista
  8. Kauniita kukkia olet kuvannut.

    VastaaPoista

Kiitän vierailustasi ja kommentistasi jo etukäteen. Ilahduttavaa, että jaksoit kommentoida :)